Kimmo Kuhta, numero 9
IFK-ikoni Kimmo Kuhta päätti tähän kevääseen pitkän ja komean uransa seurassa. Kuhta oli ennen kaikkea fanien suuri suosikki ja pukukopissa tärkeä hahmo, joka piti stadilaisuutta yllä. Kuhdan arvoa kuvaa hyvin kevään 2011 tapahtumat, kun kapteeni Ville Peltonen kutsui Kiben nostamaan Kanada-maljan yhdessä. Se hetki ei unohdu koskaan – niin kuin ei IFK:n numero 9, Kimmo Kuhta.
Kuhta aloitti IFK:ssa kaudella 1996-97 ja runkosarjassa pelejä kertyi yhteensä 729, joissa hän viimeisteli tehot 248+231=479. Kuhta pelasi seurassa 81 playoffs-ottelua tehoin 20+20. Nyt se jakso on takana ja hifk.fi pysähtyi hetkeksi muistelemaan IFK-perheen muutamien jäsenten kanssa yhdessä vietettyjä vuosia.
Sakke Lindfors, numero 35
– Kibe on hyvä maalintekijä ja loistava jätkä. Hän puhuu stadilaisittain mitä jengi ei aina ymmärrä. Todella sydämellinen kaveri ja muutenkin joukkuepelaaja, joka kuitenkin elää maaleista. Kibe on myös erittäin taitava futaaja, jolla on hyvä pallosilmä. Hän ei varmaan hirveästi miettinyt junnuna, että lätkästä tulisi ammatti. Kaikki meni vähän sattuman kautta, mutta Kibe kasvoi 15-20 vuoden aikana luonnonlapsesta huippupelaajaksi.
Kölli Kortelainen, numero 22
– Kibellä on aina semmonen tietty iloisuus ja veijarimaisuus, pilke silmäkulmassa ja joku pieni pila mielessä. Hän on wanhan liiton miehiä ja hänestä näkee, että on pelannut elämässään muitakin lajeja. Melkein kaikilla ekat vuodet liigassa on vaikeita, mutta Kuhdassa pisti heti silmään, että kyseessä on armoitettu maalintekijä, joka oli todella lahjakas palloilussa. Superlatiiveja Kibestä riittää, mutta hän oli ennen kaikkea peluri, joka tykkäsi pelata kaikennäköisiä pelejä. Oli kyseessä sitten joku pallopeli tai joukkuepeli, niin kaikki kävi. Hän olisi varmaan pärjännyt futiksessakin hyvin, mutta IFK-laisten onneksi valitsi lätkän.
Frank Moberg
– Minähän hänet värväsin IFK:hon, siirto tehtiin puoli tuntia ennen rajan umpeutumista. Olimme molemmat paikalla ja sinä päivänä oli todella kiire. Siitä se kaikki alkoi, eikä ole tarvinnut koskaan katua. Kibe on kova duunari ja armoitettu maalintekijä, joka on aina positiivisella päällä. Kaikkiaan hän on positiivinen ilmestys joukkueessa ja on vaikuttanut pukukopissa vuosien saatossa paljon. Kibe on viimeisen päälle lojaali henkilö.
Pepe Lehtonen, numero 23
– Minulle on aina jäänyt hyvä kuva Kibestä, stadilainen jätkä ja mukava kaveri. Kun pelasimme yhdessä, pidin häntä hyvänä pelimiehenä ja kaverina, jonka kanssa oli mukavaa olla samassa joukkueessa. Hänen pitkä uransa ei tullut yllätyksenä. Näin heti kun Kibe tuli juniorina, että sillä on hyvä laukaus ja terävä liike ja hän uskalsi laukoa ratkaisupaikoissa. Kibe on sen luontoinen kaveri, että osaa pitää itsestä hyvää huolta: treenasi, kun piti ja lepäsi, kun siihen oli paikka. Pitkä ura samassa seurassa on nykypäivänä harvinaista. Siinä molemmat tuntevat tarvitsevansa toisiaan ja se vaatii seurajohdoltakin, kun fanit haluavat nähdä pelaajan seurassa. Kibe antoi faneille monta hienoa kautta.
Pete Brusi, toimitusjohtaja Xerox
– Kibe on IFK:n ruumiillistuma, taistelee ja tsemppaa ja on Stadin Kingien keulakuva. Joukkueen kantavia voimia, vaikka ei ole Mikael Granlundin kaltainen tähti. Karisma vetoaa 12-vuotiaasta pojasta vanhoihin äijiin, omalla pojallakin on Kuhdan pelipaita seinällä. Kuhdan vaatimattomuus, suosiosta huolimatta, vetoaa kannattajiin ja pelaajana hän on yhteistyökumppanin näköinen mies. Pelaa rehdisti ja kovaa, tsemppaa, on asiallinen käytökseltään ja arvostettu muiden pelaajien keskuudessa. Suuri kiitos ja kumarrus pitkästä urasta IFK:ssa. Kaikkea hyvää Kibelle.
