HENKILÖKUVA: Iikka Kangasniemen tie Stadiin
Kahden edellisen liigakauden aikana raketin lailla ja vastoin kaikkia odotuksia Liigan kärkipelaajien joukkoon noussut Iikka Kangasniemi elää unelmaansa. 23-vuotiaan taitopelaajan maha ei silti ole täynnä, sillä hän ei vielä ole saavuttanut kaikkia tavoitteitaan.
”Kyllä mä oon ihan hyvä pelaamaan.”
Näin vastasi Oulussa syntynyt ja myöhemmin perheensä kanssa Vantaalle muuttanut Iikka Kangasniemi Vantaan Ruskeasannalla sijaitsevalla Harjusuon urheilukentällä, kun muutamaa vuotta vanhemmat utelivat ensimmäistä kertaa ”isojen poikien” peliin pyrkineen pikkumiehen pelitaitoja. Kangasniemi oli tuolloin ala-asteen toisella luokalla.
Kyseisestä Harjusuon urheilukentästä muodostui myöhemmin nuorelle kiekkolupaukselle paikka, jossa hän vietti talvisin käytännössä kaiken vapaa-aikansa tekemällä tuhansia ja tuhansia toistoja kiekon kanssa.
Kangasniemi oli nuorempana todellinen luonnonlahjakkuus. Hän on aina ollut pienikokoinen, mutta hän oli lapsena muihin verrattuna oikeastaan vielä pienempi kuin nyt. Taitava ja näppärä kiekonkäsittelijä oli ulkojäillä pelatessaan juuri se ärsyttävä ja selkeästi muita parempi pelaaja, jolta ei saanut kiekkoa pois kuin väärillä konsteilla.
170-senttisen Kangasniemen tie Liigan tähtipelaajaksi ei ole ollut missään nimessä helppo. Se on vaatinut valtavan määrän treeniä, uhrauksia ja ennen kaikkea intohimoa. Kangasniemi oli ja on edelleen pienen kokonsa takia pelaaja, jolle ei automaattisesti ennustettu uraa ammattijääkiekkoilijana.
Epäilijöitä on matkan varrella riittänyt, eikä vähiten Kangasniemen pienen koon takia. Toisinaan se saattoi mennä jopa hieman tunteisiin.
– Varsinkin nuorempana tuli käytyä kuumana joidenkin huutelijoiden takia. Olen kuitenkin saanut siitä kaikesta negatiivisesta kuittailusta vain enemmän näyttöhaluja. Olen pyrkinyt näyttämään, että he ovat väärässä. Itseluottamus on kasvanut vuosi vuodelta, kun on tullut enemmän ja enemmän onnistumisia, Kangasniemi pohtii.
5-vuotiaan Kangasniemen ensimmäiseksi jääkiekkoseuraksi valikoitui Kiekko-Vantaa. Hän liittyi ensin vantaalaisseuran vuotta vanhempien ikäryhmään, koska omalle ikäluokalle eli 1995-syntyneille ei vielä ollut perustettu omaa joukkuetta. Jääkiekon ohella Kangasniemi pelasi ja harrasti nuorempana erinäköisten pihapelien lisäksi muutaman kuukauden jalkapalloa Korson Palloseurassa.
Kangasniemi pelasi Kiekko-Vantaassa 13-vuotiaaksi asti, kunnes hän siirtyi legendaarisen helsinkiläisseura Karhu-Kissojen C-junioreihin. Sen lisäksi, että hän erottui edelleen kaukalossa pienen kokonsa takia, hän nousi esiin myös tilastoissa. Kangasniemen nimi löytyikin lähes jokaisen ottelun jälkeen pöytäkirjan tehotilastosarakkeesta.
15-vuotiaana Kangasniemen matka jatkui Karhu-Kissoista Bluesin B-junioreihin ja teki espoolaisseurassa lopulta myös liigadebyyttinsä viisi vuotta myöhemmin.
Kausi 2013-2014 lienee Kangasniemen juniorivuosia tarkastellessa se kaikista tärkein. Tuon kauden aikana hän takoi A-nuorten SM-liigassa 42 ottelussa 60 tehopistettä ja johdatti Bluesin A-nuoret Suomen mestaruuteen. Kangasniemen kanssa samassa joukkueessa pelasivat mm. Antti Suomela, Veeti Vainio, Joonas Niemelä, Micke Saari ja Peter Tiivola. Heistä joista jokainen on nähty liigajäillä.
A-junioreiden Suomen mestaruuteen päättyneen Blues-kauden jälkeen Kangasniemi palkittiin Raimo Helminen -palkinnolla, joka ojennetaan aina pudotuspelien syöttötilaston ykköselle. Hänet valittiin myös ASM-sarjan ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Samalla Kangasniemi nousi ensimmäistä kertaa nuorten maajoukkuerinkiin.
Seuraavaksi kaudeksi Kangasniemi ei mahtunut muutamaa harjoitusottelua lukuun ottamatta Bluesin edustusjoukkueen kokoonpanoon. Hän ei jäänyt kuitenkaan murehtimaan vaan päätti ottaa seuraavan kehitysaskeleen urallaan ja siirtyi lainasopimuksella Mestiksessä pelanneen kasvattajaseuransa Kiekko-Vantaan riveihin.
Kiekko-Vantaassa hän teki 39 ottelussa 26 tehopistettä, kunnes TuTo päätti vahvistaa joukkuettaan juuri ennen pudotuspelejä tammikuussa 2015. Tuolloin 19-vuotias Kangasniemi pelasi loppukauden TuTossa yli piste per peli -tahdilla. Ensimmäinen kausi Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla sujui hyvin ja jatkuvat onnistumiset antoivat nuorelle miehelle jälleen valtavasti lisää itseluottamusta.
Kangasniemen mukaan Mestis on todella hyvä sarja nuorille pelaajille.
– Näen asian itse niin, että mieluummin Mestistä isolla vastuulla kuin jämäminuuteilla Liigassa. Jos Mestiksessä pystyy tuomaan selkeästi esille omia vahvuuksiaan niin on askeleen lähempänä sitä, että pystyy tekemään samoja asioita myös Liigassa.
Mestiksessä vietetyn vuoden jälkeen Kangasniemi debytoi Liigassa Bluesin paidassa kaudella 2015-2016. Harva tiesi ennen kauden alkua, että se olisi talousvaikeuksissa painineen espoolaisseuran viimeinen kausi liigakartalla. Kangasniemi pelasi 39 liigaottelua, joissa hän teki 7+7=14 tehopistettä. Ensimmäinen liigamaali syntyi heti ensimmäisessä liigaottelussa Pelicansia vastaan.
Hyvin sujunut debyyttikausi osoitti Kangasniemelle itselleen, että hän oikeasti pärjää Liigassa.
– Huomasin varsinkin loppukaudesta, että pystyn tekemään tehoja ja pelaamaan omilla vahvuuksillani.
Harjusuon urheilupuiston ulkojäällä dominoineen pikkupojan unelma oli toteutunut.
– Olen haaveillut ammattilaisurasta jo pienestä pojasta asti ja se on ollut minulle aina selkeä tavoite. Tajusin sen ehkä oikeasti vasta A-junioreissa, että tästä voisi tulla ammatti. Vaikka lähtökohdat ja oma polkuni liigajäille on ollut erilainen niin olen aina uskonut itseeni.
Räjähtävä lähtönopeus isoimpana vahvuutena
Yksi valmentaja on ollut Kangasniemen uran kannalta merkittävässä roolissa. Hän on SaiPan nykyinen päävalmentaja Tero Lehterä, joka oli pelaajaurallaan voittamassa mm. Suomen ensimmäistä maailmanmestaruutta vuonna 1995.
Oman pelaajauransa keväällä 2007 päättänyt Lehterä valmensi Kangasniemeä ensin Karhu-Kissojen C-junioreissa ja sen jälkeen Bluesin B- ja A-junioreissa sekä vielä liigajoukkueessa.
– Sain Lehterältä aidon mahdollisuuden ja hän luotti minuun. Tero antoi minun pelata ja hän antoi hyviä vinkkejä sekä näkemyksiä etenkin fysiikkapuolen harjoitteluun.
Harjoitteleminen ei koskaan ole ollut Kangasniemelle niin sanotusti ”pakkopullaa”. Moni junioriurheilija saattaa joutua varsinkin teini-iässä erilaisten houkutusten eteen esimerkiksi alkoholin suhteen. Kangasniemi ei kuitenkaan ollut kiinnostunut lähtemään niihin piireihin vaan keskittyi sen sijaan harjoittelemiseen.
– Harjoitteluni on pysynyt oikeastaan aina samanlaisena, mutta olen aina harjoitellut paljon. Nykyään olen enemmän kiinnostunut siitä, että minkä takia jotain tiettyä harjoitetta tehdään. Olen löytänyt oman tavan harjoitella juuri sellaisia asioita, jotka eniten kehittävät omaa pelaamistani.
Kangasniemi on aina tehnyt sen mitä käsketään, mutta hänen mielestään on tärkeää osata myös haastaa valmentajia ja tuoda esille omia näkemyksiä.
– Kaikki valmentajat eivät ajattele pelistä samalla tavalla, ja siksi jo senkin takia on hyvä kysyä ja varmistaa, mitä kukin valmentaja haluaa.
Pieni koko verrattuna muihin on pakottanut Kangasniemen käyttämään omia vahvuuksia. Kangasniemen vahvin ase peliälyn ja tarkan rannelaukauksen lisäksi on räjähtävä lähtönopeus, jolla hän irtoaa muutamalla potkulla vastustajista. Luisteluvoima onkin yksi osa-alue, johon hän on kiinnittänyt harjoittelussaan erityishuomiota.
– Enemmän on tullut treenattua jalkoja ja sitä kautta nopeutta. Kyllä yläkropassakin täytyy olla voimaa, mutta se ei ole minulle niin tärkeää. Luisteluvoima on se salaisuus, Kangasniemi kertoo.
– Varsinkin ensimmäisenä kesänä Bluesin A-junioreissa fysiikkani kehittyi valtavasti. Pystyin käyttämään silloin ensimmäistä kertaa luisteluani niin, että siitä oli oikeasti jotain hyötyä. Kun ei ole liikaa voimaa niin pitää pystyä kääntymään luistimilla nopeasti.
Katsojan näkökulmasta voisi kuvitella, että Kangasniemi on 170-senttisenä pelaajana maalitaulu, joka on helppo vetää ”pystyyn”. Se on kuitenkin lähes mahdotonta, sillä Kangasniemi osaa hyödyntää ihailtavalla ja ovelalla tavalla luistelunopeuttaan kaukalossa.
– Tähän mennessä kukaan ei ole osunut minuun pahasti. Olen pyrkinyt itsekin taklaamaan enemmän kuin ennen. Kentälle on ihan turha mennä pelkäämään.
Kangasniemi on aina haaveillut Liigassa pelaamisesta ja nimenomaan IFK-paidassa. Vaikka liigaunelma toteutui, hänellä riittää silti haaveita ja tavoitteita.
– Totta kai unelmoin edelleen NHL:ssä pelaamisesta. Ei se ajatus ole mihinkään vuosien varrella kadonnut. NHL on maailman paras sarja, jossa olisi mahtavaa päästä pelaamaan.
Kangasniemen suosikkipelaajat tulevat kuin apteekin hyllyltä.
– Olen seurannut varsinkin Patrick Kanen, Pavel Datsyukin ja Artemi Panarinin peliesityksiä. Pidän heidän pelityylistä ja yritän ottaa heiltä samoja juttuja myös omaan pelaamiseeni.
”Haluan olla joukkueen ykkösjätkiä”
Kangasniemen nimi nousi viimeistään viime kaudella koko suomalaisen jääkiekkoväen huulille, kun hän keikkui alkukaudesta Liigan pistepörssin kärjessä. 17 maalia runkosarjassa tehnyt hyökkääjä pystyi ajoittain dominoimaan lähes jokaista vaihtoa henkilökohtaisilla suorituksillaan. Yhden kauden maaliennätykseen päättynyt runkosarja tuotti Kangasniemelle pisteet 17+19=36.
Kangasniemi kuului molempina kausina Pelicansin avainpelaajiin ja hän pelasi lahtelaisseurassa kaudella 2016-2017 useasti samassa ketjussa IFK:n kanssa jatkosopimuksen tehneen keskushyökkääjä Juhani Tyrväisen kanssa.
– Lahdessa kaikki lähti rullaamaan todella hyvin heti alusta asti. Pääsin pisteiden makuun ja pystyin pelaamaan omilla vahvuuksillani. Sain Pelicansista sen mitä halusin eli paljon vastuuta. Samalla koin kehittyväni sekä pelaajana että ihmisenä, Kangasniemi kertoo.
Kolmen kauden aikana Liigassa 142 runkosarjaottelussa 34+55=89 tehopistettä tehnyt Kangasniemi allekirjoitti IFK:n kanssa toukokuun alussa 1+1-vuotisen pelaajasopimuksen.
Ulkomailla pelaaminen kiinnostaa Kangasniemeä tulevaisuudessa. Ennen sitä 23-vuotias hyökkääjä haluaa ottaa urallaan seuraavan askeleen IFK:ssa.
– IFK on varmasti Suomen näkyvimpiä paikkoja pelata. En olisi tullut IFK:hon, jos en olisi nähnyt tätä mahdollisuutena. Haluan ansaita ison roolin ja kehittyä pelaajana. Haluan olla joukkueen ykkösjätkiä. Jos onnistun täällä niin se on hieno steppi uralla.
Legendaarinen Helsingin jäähalli on Kangasniemen mukaan ollut vierasjoukkueen paidassa vaikea paikka pelata. Nordikselle on ollut kuitenkin aina hienoa tulla ainutlaatuisen tunnelman takia.
– Ihan sama milloin vieraspeli IFK:ta vastaan oli, niin hallissa oli meininkiä jokaisessa ottelussa. Nordiksella pelatut vierasottelut ovat sytyttäneet ihan eri tavalla. On hienoa päästä kokemaan ja tuntemaan se sama fiilis ja kannattajien tuki IFK:n paita päällä.
Kangasniemi on ollut urallaan mukana alle 20-vuotiaiden maajoukkueen leireillä ja hänellä on tilillä yhteensä neljä U20-maaottelua, joissa hän on tehnyt yhtä monta (1+3) tehopistettä.
Kangasniemi ei halua peitellä, ettei mahdollinen maajoukkuekutsu kiinnostaisi häntä.
– Näen maajoukkueen ihan realistisena mahdollisuutena. Nyt täytyy vaan parantaa entisestään omaa tekemistä. Vielä ei ole puhelin soinut, mutta en näe mitään syytä, miksei se puhelin voisi soida tulevaisuudessa.
IFK:n kausikortit ovat myynnissä. Varaa oma paikkasi Nordiksella!
Teksti: Toni Saukkola
Kuvat: Tomi Natri / Liiga
