50 vuotta Helsingin ratkaisupelistä IFK-Vesa
Puoli vuosisataa sitten IFK ja Töölön Vesa pelasivat uusintaottelun SM-sarjaan noususta. Ottelulla oli valtava vaikutus helsinkiläiseen kiekkohistoriaan.
Legendaarisen karsintaottelun vuosipäivää juhlitaan tämän viikon lauantaina IFK-Lukko-ottelussa. Nordiksella ovat paikalla molempien joukkueiden pelaajat.
– Se oli IFK:n historian tärkein ottelu, sanoo Göran Stubb puhuessaan helmikuussa 1967 pelatusta IFK:n ja Töölön Vesan välisestä hegemoniakamppailusta.
1967 helsinkiläinen jääkiekkoilu oli kovassa nosteessa. Kaupunkiin oli juuri valmistunut uusi jäähalli, kiekkoa pelattiin maan parhaissa olosuhteissa ja helsinkiläisjoukkueet kilpailivat noususta SM-sarjaan.
Kausi 1966-1967 huipentui huikeaan jännitysnäytelmään, kun IFK ja Töölön Vesa pelasivat uusintaottelun noususta. Kyse ei ollut vain yhdestä ottelusta, vaan pääkaupungin nokkimisjärjestyksestä ja etumatkasta, jonka SM-sarjaan nouseva joukkue sai.
IFK voitti ratkaisuottelun 4-2, nousi pääsarjaan, kehittyi seurana ja joukkueena ja vain kaksi vuotta myöhemmin otti ensimmäisen Suomen mestaruutensa.
Kihelmöivä lähtöasetelma
Helsinkiin Nordenskiöldinkadulle oli syksyllä 1966 valmistunut Suomen toinen jäähalli, mutta SM-sarjaa ei kaupungissa pelattu, koska IFK ja HJK olivat edelliskeväänä pudonneet Suomen sarjaan. Hallin piti alun perin valmistua MM-kotikisoihin vuodeksi 1965, mutta viivästysten takia kisat siirrettiin Tampereelle Hakametsän jäähalliin.
IFK ja HJK olivat Suomen sarjan itälohkossa, jossa puolet joukkueista pelasi kotimatsinsa Nordiksella. SM-sarjasta pudonneiden lisäksi helsinkiläisiä olivat Karhu-Kissat ja Vesa. Joensuusta oli kaksi joukkuetta, Lappeenrannasta kaupungin kakkosseura LaPa sekä Mikkelistä MP.
Panokset olivat kovat. Lohkovoittaja olisi melko varmasti Helsingistä ja pääsisi ensimmäisenä pääsarjatasolle hyödyntämään hallin mahdollisuuksia. Kun muualla maassa Tamperetta lukuun ottamatta pelattiin vielä ulkojäillä, niin sarja alkoi vasta joulukuun alussa.
IFK:n osalta sarjakausi alkoi hyvin, sillä ensimmäinen tappio tuli vasta tammikuussa HJK:ta vastaan. IFK:n nousu näytti jo varmalta, kun sarjaa oli jäljellä enää kaksi kierrosta. Toiseksi viimeisen ottelun Karhu-Kissoja vastaan piti olla Esko ”Eetu” Rekomaan viimeinen kotipeli ja hänet kukitettiin ennen aloituskiekon pudottamista. Karhu-Kissat kuitenkin pilasi IFK:n juhlat voittamalla 6–4. Kaiken huipuksi maalintekijöitä olivat Kissojen tähtipelaajat Tommi Salmelainen ja Hexi Riihiranta, jotka olivat jo tehneet sopimuksen IFK:n kanssa seuraavasta kaudesta.
Kun IFK voitti viimeisen pelin Mikkelissä ja Vesa kukisti Joensuun kakkosjoukkueen JoPeTon, niin joukkueet olivat tasapisteissä ja edessä oli uusintaottelu SM-sarjaan noususta maanantaina 27. helmikuuta.
Loppuunmyyty halli jännitti
Koko kaupunki kohisi maanantai-illan matsista. Kiinnostus oli valtavaa ja liput myytiin kymmenessä minuutissa. Hallissa oli 10 814 katsojaa.
Kiekko putosi jäähän alkuillalla ja jännitys oli katossa. Timo Turunen vei Vesan 1-0-johtoon, Christer Thun tasoitti pian, mutta Pentti Simolan vei Vesan jälleen johtoon. Toisessa erässä IFK laittoi uuden vaihteen silmään ja matsi kääntyi. Matti Murto tasoitti 2-2:een ja Heikki Järn ja Ulf Lindholm veivät stadilaiset kahden maalin karkumatkalle.
Kolmannessa erässä IFK:n puolustus kesti ilman takaiskuja ja päätössummerin soidessa taululla olivat IFK:n voittolukemat 4-2.
Stubb oli silloin jääkiekkojaoston puheenjohtaja ja joukkueenjohtaja.
– En ollut varsinaisesti hermona, kun ei voinut vaikuttaa tapahtumiin kentällä. Tapahtuu, mitä tapahtuu. Mutta olin toisaalta varma siitä, että voitto tulee.
Katsomossa istunut Hexi Riihiranta sen sijaan jännitti rystyset valkoisina.
– Istuimme Tompan kanssa A4:ssä. Se oli urani inhottavin peli katsoa. Ei ollut osaa eikä arpaa, mutta oli paljon pelissä. Ei tiedä, miten olisi käynyt, jos Vesa olisi voittanut.
Tuo peli ratkaisi paljon muutakin kuin pelkän sarjanousun.
– Jääkiekkobuumi oli Helsingissä jo alkanut ja me saimme etulyöntiaseman, joka avasi meille kaikki portit. Esimerkiksi Esa Isaksson ja Juha Rantasila olivat tulossa Helsinkiin opiskelemaan ja olivat päättäneet mennä seuraan, joka nousisi.
Brewer oli yksi seurauksista
Ehkä tärkein seuraus SM-sarjaan nousemisesta tapahtui kuukautta myöhemmin Wienin MM-kisoissa. Silloin Stubb tapasi Carl Brewerin ja sopi hänen saapuvan syksyllä 1967 Helsinkiin Sir William Cup -turnaukseen ja kaupunkiin tutustumaan. Turnauksen aikana Stubb ja Brewer tekivät pelaajasopimuksen kaudesta 1968-1969.
– Sitä sopimusta ei missään tapauksessa olisi syntynyt, ellemme olisi nousseet SM-sarjaan.
Tuo yksittäinen ottelu saneli helsinkiläisen kiekkoilun marssijärjestyksen pitkäksi aikaa. Vuosien 1969 ja 1970 mestaruuksia ei ehkä olisi tullut, monta kansainvälistä huippupeliä olisi jäänyt pelaamatta ja moni tähtipelaaja olisi päätynyt muualle. Carl Brewer ei olisi koskaan saapunut Suomeen ja mullistanut IFK:ta ja samalla koko maan jääkiekkoilua.
Hexinkin debyytti SM-sarjassa olisi venynyt ainakin vuodella.
– Pääsin SM-sarjaan pelaamaan ja vuoden kuluttua siitä siirryin laitahyökkääjän paikalta puolustajaksi. Tuskin olisin uraani tehnyt, jos olisin jäänyt laitahyökkääjäksi ja I-divisioonaan. Se oli mullistava ottelu, kun yhtenä sen seurauksena IFK:hon tuli Brewer, joka osoitti, mitä asenne on. Syntyperäisiä helsinkiläisiä ei maajoukkueessa juuri ollut aikaisemmin, mutta nyt sinne nousivat mm. Murto, minä ja Harri Linnonmaa, pitkälti Brewerin opeilla.
