PINNALLA – Otso Rantakari: ”Tästä voi tulla vielä hyvä tarina”
Pinnalla-sarjan vieraana on tänään puolustaja Otso Rantakari, joka pelasi lauantaina 300. liigaottelunsa Vaasan Sportia vastaan.
29-vuotias puolustaja Otso Rantakari on muun joukkueen tavoin parantanut peliään kauden aikana kevättä kohti mentäessä. Ensimmäistä kauttaan HIFK:n liigajoukkueessa pelaava Rantakari on kokenut uransa aikana hienoja hetkiä, mutta nähnyt myös kolikon toisen puolen, josta hän on saanut paljon oppia itselleen. Nyt kiekollinen puolustaja kertoo, millainen matka hänellä on ollut ammattilaiskiekkoilijana tähän pisteeseen ja miltä ensimmäinen kausi HIFK:n liigajoukkueessa on tuntunut.
HIFK:n hyvät otteet jatkuivat viime viikolla, ja joukkueen pisteputki liigaotteluista on nyt 12 ottelun mittainen. Hyvään vireeseen on yltänyt myös puolustaja Otso Rantakari, joka on ollut isossa roolissa HIFK:n takalinjoilla kauden aikana.
– Hyvää kuuluu. Oikein normi maanantai tässä on takana ja huomenna mennään taas kotikaukalossa. Hyvä fiilis on edellisistä viikoista, kun olemme onnistuneet kääntämään kelkan oikeaan suuntaan ja pelaaminen on ollut meillä hyvällä tasolla. Ja mikä tärkeintä, pelaaminen on ollut nyt voittavaa. Hienosti koko joukkue on petrannut ja nyt pyritään tietysti jatkamaan samalla linjalla. Pystymme vielä parantamaan kevättä kohti peliämme, puolustaja sanoo.
HIFK pelasi lauantaina vahvan vierasottelun Vaasassa Sportia vastaan. Otteluohjelma on ollut rankka viime aikoina, mutta HIFK onnistui pitämään kotijoukkueen nollilla viime hetkille saakka ja palasi kotiin 3–1-voiton jälkeen.
– Vaasa ei missään nimessä ole helppo paikka pelata ja sinne on aika pitkä matka. Tuntuu, että Sport osaa myös hyödyntää sen asian, että vierasjoukkueella on pitkä matkustus takana. Me onnistuimme ottamaan heidän kotiedun pois ja pelasimme kyllä hyvän matsin. Kotimatka tuntui hieman lyhyemmältä voiton jälkeen, Rantakari kertoo.
Nyt hänellä on takanaan 300 liigamatsia, joissa hän on tehnyt tehopisteet 45+104=149.
– Mukava merkkipaalu ja sain siitä pienen ekstralatauksen omaan pelaamiseen lauantaina. Perjantaina pelireissuun lähtiessä tuli hetki mietittyäkin sitä, että 300 liigamatsia tuli täyteen ja aika on kyllä mennyt nopeasti. Paljon on kerennyt tapahtumaan ja matkan varrelta on jäänyt monia asioita mieleen, kuten ensimmäinen liigapeli ja ensimmäinen liigamaali. Olen kiitollinen, että olen saanut näinkin paljon pelejä vyölle, eikä tällaisesta urasta olisi pikkupoikana osannut unelmoida. Hieno juttu, että olen saanut pelata ja pysynyt myös terveenä, vaikka haavereitakin on ollut. Niistä olen pystynyt hyvin palaamaan takaisin ja kiitollinen olen kaikesta, mitä olen jääkiekolta saanut. Nyt yritetään vetää vähintään 300 peliä lisää, Hän virnistää.
Avausmaali Liigassa ensimmäisellä laukauksella
Rantakari kertoo aloittaneensa ammattilaisuran tavoittelemisen teini-iässä.
– Varmaan jokaisella juniorilla se on unelma, että voi kutsua itseään ammattiurheilijaksi ja pelata ison yleisön edessä, jos jokin laji on intohimona. Itselleni asia konkretisoitui noin 15-vuotiaana ja siinä kohti tekeminen alkoi muuttua tavoitteelliseksi.
Puolustaja kertoo, että yksi käännekohta oli hänelle se, että hän päätti nuorena lähteä vuodeksi pelaamaan C-juniori-ikäisenä Itävaltaan EC Salzburgin joukkueeseen.
– Ysiluokan vietin siellä ja palasin sen vuoden jälkeen Suomeen. Silloin silmät avautuivat harjoittelun suhteen. Siihen aikaan puitteet harjoittelemisen suhteen olivat Salzburgissa edellä verrattuna Suomeen. Kaikki oli tehty juonioreille todella ammattimaiseksi. Omat vanhempani ehdottivat silloin, että siellä kannattaa käydä kokeilemassa, kun mahdollisuus siihen suuntaan aukesi. Todella opettavainen ja hyvä reissu se oli kaikin puolin.
Itävallassa vietetyn vuoden jälkeen Rantakari palasi Helsinkiin ja HIFK:n junioreihin, joissa puolustaja ehti pelata B-junioreissa ja Kolleissa kahden kauden ajan.
– Hyviä muistoja on sieltä ja voitimme B-junioreiden Suomen mestaruuden. Lätkä oli silloin hauskaa ja seuraavalla kaudella pääsin häkkipäänä pelaamaan Kolleissa, mikä oli kyllä kova koulu. Itselle oli iso juttu pelata kovia pelejä jo nuorempana A-junioreiden mukana.
Seuraavaksi Rantakari siirtyi Jokereiden A-junioreihin, jossa hänelle avautui mahdollisuus pelata miesten pelejä Mestiksessä Kiekko-Vantaassa. Vuosien 2012–14 aikana Rantakari kiekkoilikin pääasiassa miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Toisella Mestis-kaudellaan Rantakari teki 54 otteluun 11 maalia ja 30 tehopistettä.
– Pelit Mestiksessä olivat ihan korvaamattomia. Varsinkin se toinen kausi, kun sain pelata sen kokonaan Kiekko-Vantaassa, eikä joutunut pomppimaan joukkueesta toiseen. Sain työrauhan sekä paljon peliaikaa. Oman kokemuksen mukaan se on nuorelle pelaajalle tärkeää, että saa rauhassa pelata yhdessä paikassa ja pystyy laittamaan siihen joukkueeseen sata prosenttia omasta panoksesta. Seuraavana vuotena pääsinkin Bluesin liigajoukkueeseen ja siellä ensimmäinen kausi meni ihan mukavasti, mikä ei varmasti olisi ollut mahdollista ilman Mestis-kokemusta.
Ihan mukavasti tosiaan, sillä 21-vuotiaana Bluesissa liigataipaleensa aloittanut Rantakari voitti ensimmäisellä liigakaudellaan Bluesissa Liigan tulokkaiden pistepörssin ja valittiin vuoden tulokkaaksi kauden päätteeksi. Rantakari nousi Bluesissa isoon kiekolliseen rooliin heti ja teki 56 peliin tehot 11+18=29.
– Siitä kaudesta on pelkästään hyviä muistoja. Kausi taisi lähteä liikkeelle siten, että heti ensimmäisessä liigapelissä ensimmäinen veto meni maaliin ja siitähän lähti sellainen flow-tila päälle. Annoin nuorena poikana mennä vaan ja sitä ehkä vähän ihmettelinkin, että tässä sitä nyt ollaan Liigassa ja pystyn hyvin täällä pelaamaan. Mahtava kausi se oli ja pirun hauska jengi. Niiden pelaajien kanssa edelleen muistelemme sitä, kuinka hyvä porukka meillä silloin oli.
Musta hetki
Rantakarin toisella liigakaudella Blues ajautui konkurssiin, ja kauden aikana pelaajat etsivät uusia työnantajia. Rantakarin tie vei kesken kauden Ruotsiin MoDon joukkueeseen.
– Bluesilla oli silloin rahavaikeuksia ja käytännössä kaikki joukkueen pelaajat lähtivät muualle ja itse päätin lähteä Ruotsiin pelaamaan loppukauden. Sanotaan näin, etten toivo kenellekään sitä kokemusta, joka siellä tuli itse koettua, Rantakari huokaa.
Ammattilaiskiekkoa ensimmäistä kertaa ulkomailla pelannut puolustaja joutui kauden päätöspelissä karmeaan tilanteeseen, joka olisi äärettömän kova paikka kenelle tahansa urheilijalle.
MoDo oli putoamisuhan alla Ruotsin korkeimmalta sarjatasolta ja pelasi keväällä ratkaisevat karsintaottelut Leksandsia vastaan. Joukkueiden taisto eteni ratkaisevan seitsemännen ottelun jatkoajalle. Rantakari menetti kiekon alimpana pelaajana Leksandsin Brock Montpetitille, joka karkasi läpiajoon ja pudotti maalillaan MoDon sarjatasoa alemmaksi AllSvenskaniin.
– Iso oppi siitä jäi itselleni reppuun, ettei pidä jokaisesta epäonnistumisesta lannistua. Virheitä sattuu ja joskus ne ovat pienempiä ja joskus isompia. Päätä ei pidä laittaa pensaaseen ja sen kyllä tuosta tilanteesta oppi yhdellä kertaa. Ammattikiekko on välillä raadollista. Yksittäinen tilanteen jälkeen voit olla sankari tai syntipukki.
Pakko kysyä Rantakarilta, miltä tuo tilanne nuoresta pelaajasta tuntui.
– Ei se ole enää pitkään aikaan vaivannut minua, mutta silloin se oli kova paikka. Muistan, että siinä tilanteessa se oli sellainen musta hetki ja siinä oli tavallaan sellaisessa unenomaisessa ja epäuskoisessa tilassa, että mitä tässä just tapahtui. Se kaikki sattui niin nopeasti ja siinäkin näkyi lajin raadollisuus. Jos sitä tilannetta ei olisi tapahtunut, olisi se kyseinen peli ollut varmasti yksi urani parhaista. Olin pelannut siihen asti todella hyvin ja muistaakseni olin syöttänyt pari maalia ja ollut isossa roolissa. Tuollainen virhe tietysti pyyhkii sen kaiken hyvän pois. Monta viikkoa meni asiaa käsitellessä sen pelin jälkeen. Tänä päivänä olen armollinen itselleni siitä, että olin silloin myös todella nuori ja kokematon pelaaja.
Onneksi ammattiseuroissa pelaajilla ovat apunaan myös apua antavat ammattilaiset.
– Seuraavaksi kaudeksi siirryin Tapparaan ja heidän henkinen valmentaja Niilo Konttinen auttoi minua silloin käsittelemään tuotakin tilannetta, kuten auttoi monessa muussakin asiassa. Konttinen auttoi minua älyttömästi ja auttoi ymmärtämään, miten tuollaisesta tilanteesta pääsee henkisesti eteenpäin. Siinä vaiheessa koko se asia muuttui jo sellaiseksi, että siitä pystyi puhumaan, kun aikaisemmin se oli ollut arka aihe itselleni, Rantakari summaa.
Karmeasta kokemuksesta Suomen mestariksi
Rantakari sanoo hyvin, että kaudet eivät ole onneksi veljiä keskenään. Seuraava kausi Tapparassa olikin nuorelle puolustajalle aivan eri tarina. 30 pistettä Liigan runkosarjassa ja Tapparan kausi päättyi keväällä mestaruusjuhliin Rantakarin oltua isossa roolissa joukkueen takalinjoilla.
– Vuodessa menin ultimaattisesta pettymyksestä ultimaattiseen onnistumiseen. Pystyin todistamaan itselleni, että mistä vain pystyn urheilussa selviämään. Hieno oppi itselleni siitä, että pitää vain jatkaa hommia ja uskoa omaan tekemiseen. Siitä Suomen mestaruudesta on tietysti uskomattoman hyvät muistot ja sillä kaudella opin, mitä mestaruuden voittaminen vaatii. Opin myös hyvin sen, millainen joukkuehenki pitää olla, jos haluaa voittaa. Siellä pitää olla hyviä ja huonoja hetkiä, mutta kaikissa tilanteissa pitää pystyä olla hyvä ihminen ja hyvä joukkuekaveri, minkä lisäksi kaikista hetkistä pitää osata nauttia.
Rantakari pelasi kolme hyvää kautta Tapparassa ja palkintokaappiin matkasi noilta vuosilta mestaruuden lisäksi, liigahopea ja -pronssi. Seuraava uran koettelemus liittyi terveyteen, kun kausi 2018–19 päättyi puolustajan osalta loukkaantumiseen, joka piti hänet pitkään pois peleistä.
Kuntoutumisen jälkeen Rantakari lähti Sveitsiin Davosiin pelaamaan kaudella 2019–20.
– Polvi meni aika pahasti siinä kolmannella kaudella Tapparassa. Olin jo aikaisemmin tehnyt päätöksen lähteä ulkomaille pelaamaan ja Davosista tarjottiin sopimusta, kun sain lääkäriltä vihreää valoa. Se oli aika lailla hyppy tuntemattomaan, mutta se oli huippu paikka asua ja varmasti Euroopan hienoimpia paikkoja pelata lätkää alppimaisemien ympäröimänä. Pelit lähtivät siellä hyvin liikkeelle ja nautin siellä olemisesta sekä pelaamisesta. Kiitollinen olen siitä kokemuksesta. Nythän me olimme HIFK:n kanssa pelaamassa Spengler Cupia siellä ja pääsin näkemään taas tuttuja paikkoja.
Alppimaisemista tehdaskaupunkiin Venäjälle
Hyvät otteet Sveitsin pääsarjassa huomattiin ja seuraavaksi Rantakarin tie vei KHL:ään ja Neftekhimik Nizhnekamskin joukkueeseen. Kausi oli seuralla hankala, eikä asiaa helpottanut yhtään koronatilanne.
– Alppimaisemat muuttuivat tehdasmaisemiin. Olihan se sitten skaalan toisesta päästä ja aika rankka vuosi kaiken kaikkiaan. Koronatilanne vaikeutti myös kaikkea ja olin siellä kahdeksan kuukautta käymättä Suomessa, eikä joukkueellakaan mennyt hyvin. Se oli kyllä kaikin puolin negatiivinen kokemus, eikä koronaan liittyviä asioitakaan käsitelty Venäjällä samalla tavalla kuin muualla.
Kausi muuttui entistä rankemmaksi Rantakarille hänen pelatessaan Leijonien kanssa EHT-turnausta, jossa tuli iso loukkaantuminen.
– Sen kauden aikana tuli todettua, ettei kaikki voi mennä kuin elokuvissa. Tosi iso loukkaantuminen tuli ja kuntoutus kesti noin yhdeksän kuukautta, mikä heijastui viime kauteen. Palasin Tapparaan, mikä oli itselleni hyvä asia, mutta jouduin tavallaan hyppäämään liikkuvaan junaan kesken kauden. Viime kausi ei ollut helppo ja tuskailin aika pahasti jalan kanssa.
Rantakari siirtyi viime helmikuussa kesken kauden vielä Sveitsiin HC Fribourg-Gottéronin joukkueeseen, jossa hän pelasi neljän ottelun verran. Heinäkuussa HIFK julkaisi sopimusuutisen, jossa Rantakari siirtyi tämän kauden kattavalla sopimuksella Stadiin.
”Pääasia, että pystyy parantamaan kauden edetessä”
Nyt Rantakari edustaa HIFK:ta ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hän lähti Kolleista luomaan ammattilaisuraa.
– Kyllä se on aina ollut mielessä tulla jossain vaiheessa uraa tänne. Muistan jo HIFK:n junioreissa ja katsoin liigapelejä Nordiksella ja mietin, että olisi se joskus siitä pelata tuolla. Nyt siihen tuli hyvä mahdollisuus ja koin, että pystyn auttamaan joukkuetta. Nyt pääsin vetämään hyvän ja ehjän kesän alle ja valmistautumaan hyvin kauteen. Lisäksi olen aika pitkään ollut muualla reissussa, enkä ole pystynyt montaa kuukautta viettämään putkeen kotona. Olen nauttinut täällä pelaamisesta ja on ollut todella hauskaa. Tietenkin alkukausi oli meille vaikea, mutta nyt on saatu käännetty kurssi ja hyvältä näyttää kevättä kohti. Jos pystytään joukkueena jatkamaan näin, tästä voi tulla vielä hyvä tarina.
Myös Rantakarin oma kausi on ollut kaksijakoinen. Haastavan alkukauden jälkeen puolustaja on ollut viime aikoina joukkueen kantavia voimia. Tehopisteitä on tullut mukavasti, verkko on heilunut ylivoimalla ja lisäksi Rantakari on tällä hetkellä HIFK:n tehotilaston kärjessä lukemalla +8. Edellisestä kymmenestä ottelusta hän on poistunut kaukalosta joka kerta teholukema plussalla, kymmeneen peliin mukava +11.
– Kyllä se on siltä tuntunutkin, että olen löytänyt tasaisuutta pelaamiseen. On ihan oikein sanoa, että oma kauteni on ollut kaksijakoinen. Uuteen joukkueeseen tuleminen ottaa aina oman aikansa. Jossain vaiheessa olin kokoonpanon ulkopuolellakin, mutta sen jälkeen tiesin selkeästi, mitä pitää lähteä parantamaan ja se on tuottanut nyt tulosta ja olen pystynyt auttaa joukkuetta. Olen iloinen siitä, että olen pystynyt kääntämään vaikean jakson jälkeen tekemiseni parempaan suuntaan. Yksi kausikin on pitkä ja kaikenlaista tapahtuu. Pääasia on se, että pystyy parantamaan kauden edetessä. Varsinkin nyt, kun meillä on edessämme vain isoja pelejä.
Isoja pelejä tosiaan on luvassa jo tällä viikolla, kun HIFK kohtaa viikon kolmessa ottelussa pelkästään sarjan kärkipään joukkueita. Tiistaina Lahden Pelicans saapuu vieraaksi Nordikselle ja jaossa on tärkeitä sarjapisteitä. Torstaina joukkue matkaa Lukon vieraaksi Raumalle ja lauantaina Tappara saapuu HIFK:n vieraaksi.
– Tietysti lähdetään kaikki voittamaan ja iso viikko meille edessä. Nämä ovat niitä joukkueita, joita haluamme kevään aikana saada kiinni. Jos tällä kaudella haluaa menestyä, nämä ovat myös niitä joukkueita, joita pitää pystyä voittamaan, Rantakari linjaa.
Teksti: Henri Havusela
