PINNALLA – Trent Bourque: ”Tunnen oloni itsevarmaksi”
Pinnalla-sarja saa vieraakseen kanadalaispuolustaja Trent Bourquen.
”Tämähän on pelimies!”. Varmasti moni ajatteli näin, kun tuore kanadalaisvahvistus Trent Bourque pelasi ensimmäiset vaihtonsa ja ottelunsa HIFK:n paidassa. 25-vuotias puolustaja saapui Stadiin Ruotsista ennen siirtorajan umpeutumista, ja moni varmasti ennakkoon odotti järkälemäistä oman pään luutaa, mutta HIFK saikin hyvin liikkuvan ja kiekkovarman monipuolisen pelaajan loukkaantumisista kärsineen puolustuksen vahvistukseksi. Heti ensimmäisessä ottelussaan maalinteossakin onnistunut Bourque kertoo tässä haastattelussa, miten sopeutuminen Suomeen on sujunut ja miltä on tuntunut hypätä onnistuneesti mukaan HIFK:n matkaan kauden tärkeimpien otteluiden alla.
– Elämä maistuu tällä hetkellä erittäin hyvältä, vaikka pari viikkoa on ollut tosi kiireistä ja paljon on tullut itselleni uutta asiaa. Siirtyminen Ruotsista tänne oli aika hullunmyllyä reilu pari viikkoa sitten, joten tässä on ehtinyt olla erittäin mielenkiintoiset ja ajoittain kaoottisetkin hetkensä, Bourque kertoo kuulumisistaan vapautuneesti nauraen.
Puolustaja pelaa viidettä kauttaan ammattilaisena ja menossa on kolmas kausi Euroopassa. Helmikuun alussa Bourque hankittiin HIFK:hon Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Allsvenskanissa pelaavasta Tingsryds AIF:stä. Mikä siirrosta teki sitten sellaisen, että vieläkin naurattaa?
– Itse siirto meni molempien seurojen osalta hienosti, mutta matkustamisessa Helsinkiin sattui kaikenlaista. Minulla piti olla muutaman tunnin matkustaminen tänne, mutta se venyi lopulta 13 tunnin reissuksi. Junat eivät kulkeneet ja missasin sen takia lennon, minkä jälkeen piti selvittää seuraava lento ja niin edelleen. Se oli silloin turhauttavaa, mutta kaikki on nyt hienosti ja olen päässyt jo asettautumaan hyvin Helsinkiin.
Siirron taustoista Bourque kertoo, että Tingsrydsissä pudotuspelihaaveet alkoivat rapistumaan ja samaan aikaan puolustajan agentti kertoi, että loukkaantumisista kärsinyt HIFK oli kiinnostunut hankkimaan Bourquen loppukaudeksi.
– HIFK tarjosi hienoa mahdollisuutta ja kaikki on tähän asti mennyt hienosti. Olen ensimmäistä kertaa täällä ja Liiga on omanlaisensa sarja. Täällä pelataan omanlaistansa kiekkoa, kun joukkueet hyökkäävät ja puolustavat tietyllä tavalla, mikä vaatii totuttelua. Olen pyrkinyt pelaamaan yksinkertaista ja johdonmukaista peliä. Onneksi voitimme heti ensimmäisen pelini ja olen pyrkinyt tuomaan sitä samaa pelaamistani pöytään joka ilta näiden viiden ottelun aikana. Tunnen olevani nyt hyvässä paikassa ja olen nauttinut joka hetkestä, Bourque sanoo.
Ja näistä hänen pelaamastaan viidestä ottelusta HIFK on voittanut neljä. Kanadalaispuolustajasta moni tosiaan varmasti odotti puhtaasti puolustavaa isokokoista puolustajaa, mutta ensimmäisistä vaihdoista saakka on tullut selväksi, että Bourque liikkuu kaukalossa hyvin, liikuttaa kiekkoa vahvasti ja pelaa kaiken kaikkiaan vahvaa kahden suunnan peliä. Heti ensimmäisessä ottelussaan hän myös tälläsi maalin kotiyleisön edessä.
– Se oli kirsikka kakun päälle ja tuntuuhan se hyvältä, kun saavut uutena kasvona paikalle ja saat onnistumisen, vaikka et vielä tunne hyvin muita ja kaikki on muutenkin uutta. Tuntui hyvältä päästä heti sisälle homman ja näyttää, että pystyn auttamaan joukkuetta ja ottamaan myös roolia, Bourque kuvailee.
Itselleen vahvat otteet ja monipuolinen tekeminen kaukalossa eivät ole tulleet puolustajalle yllätyksenä. Bourque kertoo, että Ruotsissa hän on tämän kauden aikana ottanut kehitysaskeleita ja muutenkin kehittänyt hyökkäyssuuntaan pelaamistaan Euroopassa vietettyjen vuosien aikana.
– Nämä vuodet Euroopassa ovat olleet opettavaisia, kun olen Saksassa ja Ruotsissa päässyt näkemään erilaista kiekkokulttuuria ja päässyt opiskelemaan niissä vaadittavia asioita. Tämä kausi Ruotsissa oli itselleni erittäin tasapainoinen ja jämäkkä. Pystyin siellä kehittämään kiekollista pelaamistani ja tunnen oloni tällä hetkellä erittäin itsevarmaksi myös hyökkäyspäässä. Kun miettii, niin oikeastaan nyt HIFK:ssa näissä viidessä ottelussa isoin parannettava asiani on ollut lähinnä se, että vielä tehokkaammin olisi pitänyt saada kiekkoa maaliin, niin mielestäni hyvällä polulla tässä ollaan menossa, hän näkee ja jatkaa.
– Haluan olla luotettava kahden suunnan puolustaja ja tietysti ensisijaisesti hoitaa puolustuspään huolella. Olen keskittynyt siihen, että saisimme omalta alueelta nopeilla siirroilla kiekon nopeasti kohti hyökkäyssuuntaa ja sen jälkeen me puolustajat voimme osallistua mukaan hyökkäyksiin. Hienoa, että ensimmäisissä peleissäni olemme pystyneet joukkueena pelaamaan vahvasti ja mielestäni vahva puolustuspelaaminen on ollut joukkueemme pelaamisen ydin.
Lupaus jääkiekon synnyinmailta
Eikä se nyt mikään suuri ihme ole, että Bourque liikkuu luistimilla sulavasti. On hyvä muistaa, että hänellä on NHL-varaus St. Louis Bluesiin vuodelta 2017, minkä lisäksi Kanadassa Ontariossa syntynyt puolustaja on saanut kiekko-oppinsa siellä, missä kaikki elävät ja hengittävät jääkiekkoa. Lisäksi juniorivuosinaan Bourque on kiekkoillut Kanadan kovatasoisimmassa juniorisarjassa OHL:ssä peräti viisi kautta Owen Sound Attackin riveissä. Joukkuekavereinaan hänellä oli siellä sellaisia pelimiehiä kuin NHL-tähdet Sean Durzi ja Nick Suzuki.
– Ne olivat todella kehittäviä ja opettavaisia vuosia. Meillä oli vahva juniorijoukkue, jossa kaikki varmasti saivat oppia toisiltaan sekä tietysti huippuvalmentajat. Siitä joukkueesta kolme pelaa NHL:ssä ja useampi eri ammattilaissarjoissa, mikä kertoo varmasti paljon siitä, kuinka laadukkaasti siellä tehtiin asioita, Bourque kertoo.
Lisäksi Bourquen setä Dan Maloney on pelannut NHL:ssä yli 700 ottelua.
– Taisin oppia luistelemaan, kun olin kolmevuotias. Meillä on todella urheilullinen perhe, kun myös toinen setäni on varattu jenkkifutiksessa NFL:ään ja serkkuni oli olympiatason pikaluistelija. Urheilu ja jääkiekko ovat siis itselläni veressä. Kiekko oli minulle aina se mitä rakastin, ja sitä vain jotenkin ajautui siihen, että yhtäkkiä oma nimi kiinnosti seuroja ja pääsin pelaamaan OHL:ään. Tuntuu myös, että ihan yhtäkkiä vain tapahtui se, että St. Louis Blues varasi minut NHL:ään.
– Sitten pelasinkin jo ensimmäiset ammattilaisurani vuodet ECHL:ssä ja AHL:ssä ja nyt tässä on pelattu muutama vuosi Euroopassa. Tuskin kukaan nuorena osaa kuvitella, että asiat etenisivät näin, mutta olen tällä hetkellä erittäin iloinen siitä, mihin jääkiekko on minut tuonut, Bourque kertoo.
Ennen siirtoa Eurooppaan Bourque ehti pelata ensin pääosin ECHL:ssä ensimmäisen ammattilaisvuotensa sen jälkeen Winnipeg Jetsin farmijoukkueessa AHL:ssä kaksi vuotta. Ammattilaisuran alkua ei helpottanut yhtään se, että juuri tuolloin vuosina 2020–22 korona-aika teki ammatinharjoittamisestakin hankalaa.
– Se oli hullua aikaa myös jääkiekon osalta. Ei pelattu pudotuspelejä ja majoituttiin eristyksissä pelireissuilla, minkä lisäksi yksikin kausi alkoi ihan eri aikaan kuin normaalisti ja koronatestausta oli lähes päivittäin. Se oli hullua aikaa, mutta on minulla niistäkin vuosista hyviä muistoja ja paljon hyviä ystäviä.
”Pudotuspelisarjat tulevat olemaan ihan täyttä taistelua”
Nyt Bourque laittaa kaiken likoon HIFK:n puolesta. Runkosarjaa on vielä jäljellä kahdeksan ottelua, minkä jälkeen edessä odottavat puolustajan ensimmäiset pudotuspelit ammattilaisena. Ei varmaan tarvitse kanadalaispuolustajalta erikseen kaivaa, kuinka paljon hän noita pelejä odottaa.
– Siis aivan älyttömän paljon. Tähänastisen urani aikana joko koronavirus tai sitten oma loukkaantuminen on pilannut mahdollisuuteni pelata pudotuspeleissä. Nyt se on edessä ja tämä alkaa olla kiekkoilijan parasta aikaa, kun joukkueet alkavat hitsautua yhteen ja meidän kopissamme varmasti jokainen odottaa innoissaan pudotuspelejä, Bourque sanoo
Hän myös muistuttaa viime viikon kolmesta kärkikamppailusta, jotka muistuttivat jo paljon pudotuspeliotteluita.
– Se oli aika hullua, kun katsoin ennen viime viikkoa kalenteria, että minkälainen ohjelma on. Ensin pelaisimme sarjataulukon ykköstä, sen jälkeen kolmosta ja sen jälkeen kakkosta vastaan. Ajattelin vain, että tämä tulee testaamaan meidät. Mielestäni pystyimme viime viikolla osoittamaan, että voimme voittaa jokaisen joukkueen tässä sarjassa. Tapparaakin vastaan meillä oli tappiosta huolimatta saumat voittoon, mutta peli kääntyi heille. Viime viikko myös osoitti, että mitä tahansa kärkijoukkuetta vastaan pudotuspelisarjat tulevat olemaan ihan täyttä taistelua, Bourque hymähtää.
Hän on muodostanut puolustajaparin yhdessä Luke Martinin kanssa ja kaksikon yhteispeli tuntuu toimivan.
– Se on hienoa, että meillä on joukkueessa Martin ja Vincent Marleau, joka on kotoisin ihan läheltä omia kotiseutujani. Meillä on koko koppi täynnä hienoja persoonia, mutta se on myös hyvä lisä, että esimerkiksi Marleaun kanssa on taustan takia paljon yhteistä juteltavaa. Martin puolestaan auttaa myös peleissä itseäni paljon ja hän pystyy jakamaan vinkkejä Liigassa pelaamiseen liittyviin asioihin. Hänellä on upea kausi menossa ja mielestäni me tasapainotamme kentällä toisiamme hyvin ja luemme toisiamme jäällä hyvin. Kentän ulkopuolella käymme paljon keskusteluita pelaamisestamme ja katsomme videoita läpi. Toivottavasti voimme parantaa joka ilta tekemistämme, Bourque toivoo.
Seuraavan kerran HIFK nähdään kaukalossa perjantaina viikon ainoassa ottelussa kotona Nordiksella KooKoota vastaan.
– Mennään sitä ottelua kohti ja pidetään sama tekemisen taso kuin viime viikolla. Peliä pitää myös koko ajan kehittää, sillä ensi viikolla meillä on taas kolme kovaa ottelua, joten perjantainakin pitää laittaa parastamme kentälle. Nämä ovat itseasiassa nyt aika pitkältä tuntuvia viikkoja, kun pelaamme vain yhden pelin, Bourque nauraa.
Bourque on vasta lyhyen aikaa ollut Helsingissä ja HIFK:ssa, mutta näkisikö hän itselleen pidemmänkin ajan Stadissa kuin vain tämän kevään.
– Siis ehdottomasti, mutta tietysti kaikki riippuu siitä, mitä omalla työlläni ansaitsen. HIFK:ssa kaikki on hoidettu viimeisen päälle ammattimaisesti ja puitteet täällä ovat mielettömät ja kaupunki tuntuu upealta. Olen nauttinut ajastani täysillä. Pystyyn helposti näkemään itseni täällä pelaamassa myös pidempään, mutta niiden asioiden aika on vasta kauden tärkeimpien pelien jälkeen.
Teksti: Henri Havusela
