Arttu Luttisen haastattelu IFK-Kärpät -ottelun jälkeen
IFK:n <strong>Arttu Luttinen</strong> teki yhden joukkueensa neljästä maalista Kärppiä vastaan. Voittoon asti maalit eivät kuitenkaan riittäneet.
-Olihan siinä kaikki mahdollisuudet voittoon; kaksi kertaa johdettiin viimeisessä erässä ja molemmilla kerroilla hassattiin se johto. Totta kai sellainen syö miestä tietyllä tapaa, kun rankkareissakin upotettiin pari maalia.
Mikä oli ottelun käännekohta?
– Paikkoja oli ratkaista ylivoimalla, mutta kyllä neljä maalia pitäisi riittää. Onhan ne aina kovia paikkoja, kun ilman veskaria tehdään maali. Taisi olla jo kolmas kerta tällä kaudella, joten niistä pitäisi oppia, sillä ne ovat arvokkaita pisteitä.
Oliko tämä ottelusarja Kärppiä vastaan pienimuotoinen playoff-sarja?
– Ei tämä nyt aivan playoff-pelejä vastannut, mutta kyllä nämä ottelut mielenkiintoa tuovat, kun on kaksi peräkkäistä peliä. Tietynlaista latausta näissä on, kun samat naamat ovat vastakkain ja mielestäni saatiin tänään aivan erilainen ilme ottelun alkuun kuin eilen. Pelattiin hyvä ja aktiivinen kotipeli, jonka kautta saatiin ne neljä maalia, mutta samalla virheiden kasvoi. Sen takia Kärpät rankaisi ja teki myös neljä maalia. Vauhdikasta lätkää oli näin lauantai-illan kunniaksi.
Kuinka eilinen tappio käytiin läpi joukkueen kanssa?
– Kyllä se oli se työmäärä, jota piti nostaa tälle päivälle. Enemmän aggressiivista peliä, mitä saatiinkin. Päästiin paremmin pakkeihin kiinni ja sitä kautta kiekonriistoihin. Tällaista peliä on itsekin mukavampi pelata, kun tuntuu että on koko ajan pelissä mukana; ei tarvitse odottaa keskialueella, että vastustaja tulee.
Millainen fiilis oli pelata, vaikuttiko matkustaminen?
– Mikäs tässä oli pelatessa: lauantai-ilta, kotipeli ja tupa melkein täynnä. Hieno fiilishän se on. Sen verran vähän ollaan vasta pelattu, ettei näitä voi sillä selitellä. Se on molemmille joukkueille sama, eli sinänsä reilu systeemi.
Kerro vähän alivoimaalistasi?
– Ville sai hyvin kiekon poikki, kun taisi puolustaja vetää vähän ohi kiekosta ja huusin, että ’mukana on!’. Ville imi vastustajan itseensä ja sai vielä jatkettua kiekon minulle. Vedin rystyllä niin kovaa kuin lähti, eikä ollut tietoa, että menikö se. Hyvä, että upposi.
Teksti: Joni Vainio
