Perrault käy henkistä taistelua
IFK:hon kesällä Sveitsistä hankittu kanadalaishyökkääjä Joel Perrault ei ole vielä päässyt näyttämään todellista osaamistaan kaukalossa, sillä kauden alla tapahtunut loukkaantuminen vei miehen pitkälle kuntoutusjaksolle. Vaikkei otteista kentällä voida vielä puhua, on mies silti kotiutunut uuteen joukkueeseensa
– Olin tilanteessa, jossa minulla ei ollut sopimusta Sveitsiin, jossa olin pelannut edellisen kauden. Olimme agenttini kanssa yhteydessä Tomiin (Nybondas), silloiseen päävalmentajaan ja muutamiin tuntemiini pelaajiin, jotka tiesivät tämän liigan ja kaikki vakuuttelivat minua siirtymään tänne. Hyppy tuntemattomaan kannatti, sillä kaikki mitä minulle kerrottiin, piti paikkansa, Perrault kertoo siirtonsa taustoja.
– Minulla ei oikeastaan ollut muita varteenotettavia vaihtoehtoja. Mietin paluuta NHL:ään kahdensuuntaisella sopimuksella, mutta työsulku sotki ne kuviot. Hirveästi vaihtoehtoja ei ollut tarjolla, joten lopulta päätös oli helppo tehdä.
Perrault harmittelee vieläkin loukkaantumistaan, sillä tilanne vaikutti aluksi vaarattomalta.
– Toinen päivä, toiset harjoitukset ja todella huonoa tuuria, Perrault manaa.
– Taisin astua jonkun mailan päälle ja tulin hieman huonosti alas, muttei mitään pahempaa. Ajattelin, että nivelsiteet vain ottivat hieman kipeää, mutta oli todellinen shokki, kun kuulin magneettikuvien tulokset; oikea polveni vaatisi leikkaushoitoa.
Loukkaantumisesta on nyt kulunut kolme kuukautta ja kuntoutus lähenee loppuaan.
– Tämä on ollut pitkä prosessi ja olemme lähes loppusuoralla. Olen päässyt jäälle ja tehnyt paljon luisteluharjoituksia Jukan (Lehto, joukkueen fysiikkavalmentaja) kanssa. Kaikki ovat antaneet tukensa kuntoutuksen aikana ja se on saanut minut tuntemaan, että olen osa joukkuetta.
Perrault myöntää, että pelien katsominen syö miestä, kun ei pääse antamaan omaa panostaan joukkueen menestykselle.
– Totta kai se turhauttaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen loukkaantunut, joten valitettavasti tiedän millainen henkinen taistelu se on. Erityisen turhauttavaa on katsoa kun oma joukkue on tappiolla ja mieli tekisi olla kentällä auttamassa joukkuetta.
– Olen pyrkinyt näyttäytymään jätkien treenien aikana, vaikken olekaan pelannut peliäkään. Se on minun tapani osoittaa arvostustani, koska he ovat olleet tukenani.
Viime kausi Sveitsissä ei tarjonnut Perrault’lle onnistumisen tunteita, sillä kanadalaisen edustama HC Ambri-Piotta sijoittui runkosarjassa viimeistä edelliseksi. Tälle kaudelle oli selkeä tavoite.
– Halusin voittaa, sillä viime kausi oli todella vaikea, emmekä voittaneet montaakaan peliä. Pelaan voittaakseni: kun pelaat pohjoisamerikkalaisessa sarjassa, haluat voittaa, jotta voisit nousta NHL:ään. Päästyäsi sinne haluat voittaa, jotta pysyisit vakiinnuttamaan paikkasi. Tavoitteeni oli päästä voittavaan joukkueeseen ja kenties voittaa mestaruus.
SM-liiga ja IFK ovat tehneet kanadalaiseen hyvän vaikutelman, vaikkei pelejä olekaan vielä kertynyt.
– Liiga on todella tasainen; voimme voittaa tai hävitä, eikä yksikään peli ole helppo. Kun pääsen takaisin pelaamaan, on tavoitteeni auttaa joukkuetta menestymään.
– En ole koskaan nähnyt joukkuetta, joka tekee näin paljon töitä. Ei pelkästään jäällä, vaan myös kaukalon ulkopuolella ja se on ollut todella nautittavaa katseltavaa. Se on myös tarttuvaa, sillä ei ole muita vaihtoehtoja, kun jätkät painavat joka päivä täysillä, Perrault sanoo.
Perrault on pelannut uransa aikana lähes 100 NHL-ottelua, mutta paluuta valtameren taakse mies ei enää vakavissaan harkitse.
– Olin tyytyväinen uraani Pohjois-Amerikassa, mutta olin kärsinyt paljon loukkaantumisista. Kun tulin Eurooppaan vuosi sitten oli tavoitteenani pelata ehjä kausi ja onnistuinkin siinä. Jokaisen pelaajan unelmana on pelata NHL:ssä, mutta pitää muistaa, että täytän muutaman kuukauden kuluttua 30. Olen ylpeä mitä olen saavuttanut: lähes 100 peliä, hienoja maaleja ja olen päässyt pelaamaan Wayne Gretzkyn alaisuudessa. Ne ovat asioita, joita en koskaan tule unohtamaan.
Kysymykseen siitä, milloin mies nähdään takaisin tositoimissa, ei Perrault osaa vastata.
– Pitää vain olla kärsivällinen, vaikka olen treenannut ja pyrkinyt pääsemään takasin kuntoon heti alusta asti. Vaikka olenkin ollut jäällä jätkien kanssa, täytyy muistaa, että he ovat pelikunnossa, mutta minä en. Toivottavasti parin viikon kuluessa voin aloittaa fyysiset harjoitteet, kuten yksi vastaan yksi -tilanteet. Kuntosalin puolella on kuitenkin vielä paljon tehtävää, mutta kiitos Jukalle, joka onnistunut pitämään treeniohjelman mielenkiintoisena. Onhan tämä ollut henkistä taistelua, mutta aion voittaa.
– Alustava ennuste oli joulukuun alussa, mutta katsotaan tilannetta lääkäreiden ja joukkueenjohdon kanssa, ettemme tee hätiköityjä ratkaisuja pelaamisen suhteen. Mitään päivää ei ole lyöty lukkoon, Perrault päättää.
Teksti Joni Vainio