Miten Atte Engrenistä tuli maalivahti?
Vapaa-ajallaan kitaraa soittava ja videopelejä pelaileva Engren tavoittelee paikkaa helmikuussa pelattavissa olympialaisissa.
Atte Engren päätti jo pikkupoikana, että hänestä tulee jääkiekkomaalivahti. 29-vuotias Engren on ehtinyt tehdä hienon pelaajauran, johon on mahtunut myös useampi ulkomailla vietetty vuosi. Erinomaisesti IFK:n maalilla tällä kaudella torjunut maalivahti taistelee pelipaikasta helmikuussa Pyonchangissa pelattaviin olympialaisiin.
Nuorempana monipuolisesti liikuntaa harrastanut Engren pelaili jääkiekon ohella myös salibandyä sekä jalkapalloa. Jääkiekko on silti ollut aina Engrenin ykköslaji. Jos harjoitusten kanssa sattui joskus olemaan päällekkäisyyksiä niin lätkätreenit menivät edelle.
Raumalla syntynyt ja kasvanut Engren aloitti jääkiekon pelaamisen viisivuotiaana Rauman Lukon kiekkokoulussa ja hän pelasi vuonna 1936 perustetussa raumalaisseurassa aina A-junioreihin asti. Kasvattajaseurassaan Engren pelasi lopulta vain yhden liigaottelun ennen siirtoa Turun Palloseuraan, jonka riveissä hän on voittanut tähän mennessä ainoan Suomen mestaruutensa.
Liigapelien lisäksi Engrenille on kertynyt pelikokemusta A-maajoukkueessa, Mestiksessä, AHL:ssä, KHL:ssä sekä SHL:ssä.
Yksi Engrenin isoimmista esikuvista on ollut hänen kymmenen vuotta vanhempi isoveli Iiro Engren. Iiro pelasi oman peliuransa aikana Lukon A-junioreissa ja hän oli lähes jokaisena vuotena Lukon liigajoukkueen harjoitusvahvuudessa. Liigapelejä isoveljelle ei lopulta kertynyt ja hän pelasi parhaimmillaan 1-divisioonassa eli nykyisessä Mestiksessä.
Engren suunnisti ilta toisensa jälkeen isoveljensä perässä jäähallille. Suurena esikuvana toimineen Iiro-veljen suoritukset ehtivät tehdä nuoreen maalivahdin alkuun lähtemättömän vaikutuksen.
– Menimme isän kanssa usein katsomaan Iiron pelejä sekä treenejä, keräilemään kiekkoja tai pyytämään mailoja. Minulla on varmaan vieläkin vintti täynnä niitä. Olen viettänyt jäähallilla kaiken vapaa-aikani jo pienestä asti, Engren kertoo.
Maalivahdit ovat aina kiinnostaneet Engreniä. Kun muut samanikäiset kiekkojuniorit hämmästelivät jäähallin jääkonetta niin Atte-pojan silmät kiinnittyivät vain ja ainoastaan maalivahdin kiiltäviin varusteisiin. Muita pelipaikkoja ei tullut edes harkittua.
– Kai siinä jonkin sortin aivovamma pitää olla, että haluaa sinne sinne maalille mennä heilumaan kaiken paineen eteen. Olen kuitenkin kokenut, että se on ollut minulle ainoa oikea pelipaikka, Engren sanoo.
Menestyksekkään uransa jo lopettanut maailmanmestari sekä olympiamitalisti Jarmo Myllys oli Iiro-isoveljen lisäksi yksi Engrenin suurimpia nuoruuden idoleita. Engren aloitti seuraamaan Myllyksen torjuntatyyliä, kun hän pelasi Rauman Lukossa.
– Myllys oli varsinkin nuorempana iso esikuva minulle. Hän kävi synttäreilläni puhaltamassa kynttilöitä ja siitä on myös valokuva olemassa. Samalla sain hänen mailan. Jamoa tuli fanitettua pienenä poikana todella paljon, Engren kertoo.
– Hieman vanhemmalla iällä on tullut seurattua paljon Miikka Kiprusoffia sekä Nikkeä (Niklas Bäckström). Tietynlaisia esikuvia ovat myös kaikki suomalaismaalivahdit, jotka ovat tehneet pitkän uran NHL:ssä.
Miltä maalivahdista tuntuu, kun kiekko osuu suojaamattomaan paikkaan?
Maalivahdin tehtävä jääkiekossa on estää vastustajaa tekemästä maali omaan päätyyn. Se saattaa kuulostaa helpolta, mutta jääkiekkomaalivahteja ei todellakaan käy kateeksi. Hätäisimpiä hirvittäisi, kun kiekko tulee kohti parhaimmillaan noin 180 kilometriä tunnissa. Kun maalin edustalla riittää jokaisessa ottelussa ruuhkaa niin maalivahdit saavat hyvin usein myös mailan iskuja käsille.
Maalivahtien varusteet ovat kehittyneet vuosien saatossa huomattavasti ja ne peittävät paremmin kuin kenttäpelaajien vastaavat. Siitä huolimatta ”osumilta” ei vältytä.
– Eihän sitä peleissä oikein huomaa tai tunne, vaikka kiekko tulisi kipeään paikkaan. Siinä on niin pelin sisällä ja keskittyy vain siihen, ettei kiekko mene maaliin. Ihan sama mitä löytyy niin lyödään eteen. Ei tule mietittyä, että mitä jos kiekko osuu tuohon tai tähän, Engren kertoo.
– Harjoituksissa on ehkä vähän eri meininki. Siellä tulee välillä kimpaannuttua, kun jätkät vetelevät solisluuhun. Kysykää vaikka Saku Salmelalta, Engren nauraa.
Maalivahteja pidetään joukkueurheilussa oman tien kulkijoina, jotka elävät täysin tai ainakin osittain omissa maailmoissaan. Yleisesti puhutaan, että maalivahdeilla on myös jonkinlaisia rutiineja tai taikauskoja. Engren ei kuulu tähän kategoriaan.
– Jos itsestä saa sanoa niin olen varmaan normaalein maalivahti, jonka olen ikinä tavannut. Varusteisiini saa koskea eikä minulla ole minkäänlaisia taikauskoja. Tietyt asiat teen kellon tarkasti, kuten koska lähden ja tulen pois alkulämmöiltä. Pyrin tekemään vain sellaisia asioita, joihin pystyn itse vaikuttamaan, Engren kertoo.
Moni huipputasolla pelaava maalivahti on kertonut avoimesti opiskelevansa etukäteen vastustajien hyökkäyspään ratkaisuja. Scouttausta ei Engrenin mukaan kannata kuitenkaan tehdä liikaa, sillä siinä piilee omat riskinsä.
– Jos sitä opiskelua tekee liikaa niin sitten alkaa vain odottamaan, että mitä eri pelaajat tekevät. Kun he päättävätkin tehdä jotain muuta niin sitten olet ihan pihalla. Tiedostan kyllä mitä useimmat pelaajat saattavat tehdä, mutta teen reagoimalla kaikki päätökset, Engren sanoo.
Tie AHL:stä ei auennut ylöspäin: ”Mielenkiintoinen vuosi”
Ensimmäistä kauttaan IFK:n maalilla torjuva Engren on Nashville Predatorsin seitsemännen kierroksen NHL-varaus vuodelta 2007. Kauden 2011-2012 hän pelasi AHL:ssä Nashvillen farmiseura Milwaukee Admiralsissa ja kaudet 2013-2016 KHL:ssä Lev Prahan, Atlantin ja Spartak Moskovan joukkueissa. Viime kaudella Engren pelasi SHL:n Leksandsissa.
Maalivahtivalmennuksessa riittää kulttuurillisia eroja. Engren kertoo yrittäneensä saada jokaisena ulkomaan vuotena niin kutsutun ”pakettidiilin”, jolla hän saisi ulkomaille mukaan suomalaisen maalivahtivalmentajan. Tähän ei kuitenkaan koskaan seurojen puolesta suostuttu.
– Atlantissa maalivahtivalmennus oli ihan viimeisen päälle. Siellä hääräsi vanha latvialainen maalivahtiseppä Sergei Naumov. Hän tiesi nykytekniikasta kaiken ja kävimme pelit läpi ihan samalla tavalla kuin Lunkan (IFK:n maalivahtivalmentaja Jan Lundell) kanssa, Engren kertoo.
– Sen jälkeen onkin ollut aika harmaata massaa. Ruotsissa oli ihan hyvä maalivahtivalmentaja omalla tavallaan. Siellä tehtiin joka päivä ekstraa ja käytiin läpi asioita. Muuten olen saanut olla omillaan.
Engren voitti Suomen mestaruuden TPS-paidassa kaudella 2009-10, jonka lisäksi hänet palkittiin SM-liigan parhaana maalivahtina ja valittiin samalla All Stars -kentälliseen. Seuraavaksi kaudeksi Engren siirtyi Nashvillen farmiseura Milwaukee Admiralsiin. AHL on todella raaka sarja, jossa pelaajat saavat tottua erityisesti matkustamiseen.
– Se oli ihan mielenkiintoinen vuosi. Ihan älytöntä reissaamistahan se on ja bussilla mennään joka paikkaan. Usein pelattiin kolme peliä kolmeen päivään ja vielä matkustaminen siihen päälle. AHL:ssä ei ole NHL:n luksusta lentää joka paikkaan. AHL on varmaan jollain tasolla kovempi paikka pelata kuin NHL, jossa kaikki on viimeisen päälle, Engren muistelee.
AHL:ssä Engrenille kertyi 27 ottelua, mutta hän ei koskaan saanut kutsua NHL:n parrasvaloihin. Edessä oli paluu Eurooppaan.
– Startti oli vaikea ja ehkä minulla kesti liian kauan päästä murrosvaiheesta yli, joka jokaisen eurooppalaisen pitää kokea. Loppua kohden pelasin enemmän. Tein omat johtopäätökset, kun Pekka Rinne ja Anders Lindbäck tekivät Nashvillen kanssa pitkät jatkosopimukset. Mietin, että se on sitten tätä, eikä täältä hetkeen noustaisi. Päätin sen vuoden jälkeen palata takaisin Suomeen, Engren kertoo.
Olympialaiset kiinnostavat: ”Mahdollisuus on olemassa”
Engren on ollut tällä kaudella IFK:n selkeä ykkösmaalivahti, joka on kantanut valtavan ison kuorman IFK:n maalilla. Ihailtavan tasaisella suoritusvarmuudella torjuva maalivahti on pystynyt jokaisena iltana antamaan joukkueelle mahdollisuuden voittoon.
Jos IFK marssii tänä vuonna pitkälle niin on sanomattakin selvää, että Engren on isossa roolissa joukkueen mahdollisessa menestystarinassa.
– Tykkään pelata paljon. Silloin loppuu miettiminen ja sitä menee vain reagoimaan sekä nauttimaan pelaamisesta. En ole koskaan jännittänyt pelejä, mutta vanhemmalla iällä olen oppinut nauttimaan. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä tätä hommaa ammatikseni, Engren kertoo.
Kun pelitahti on tiivis niin palautumisen kanssa riittää haasteita. Miten Engren jaksaa pelata illasta toiseen?
– Lunkan kanssa on pakko ottaa vähän ruuvia alemmaksi, jos tulee kolmen pelin viikko. Se on ihan selvä. Pitää kuitenkin varoa, ettei liikaa löysäile, koska sitten tatsi katoaa. Lunkka jaksottaa hommat niin ettei minun tarvitse miettiä mitään ylimääräistä. Tulen vain hallille, lyön aivot narikkaan ja teen mitä Lunkka sanoo, Engren kehuu valmentajaansa.
Vakuuttavat otteet IFK:n maalilla ovat nostaneet Engrenin yhdeksi Suomen maalivahtiehdokkaaksi helmikuussa pelattaviin Pyonchangin olympialaisiin. Leijonissa Engren on ollut aikaisemmin mukana Euro Hockey Tour -pelien lisäksi kaksissa MM-kisoissa, vuosina 2013 ja 2015.
Maajoukkuepuheisiin hän suhtautuu rauhallisesti, mutta myöntää roolin kiinnostavan.
– Kyllä voin sanoa, että se on tavoite. Mahdollisuus on olemassa, kun NHL jäi pois. Olisihan se suuri kunnia. Aikaisemmat maajoukkuereissut ovat olleet hienoja tapahtumia. Olisi hienoa nähdä olympiakarkelot, Engren sanoo.
Vapaa-ajallaan Engren kertoo soittelevansa kitaraa, jonka lisäksi hän käy pitkillä lenkeillä avopuolison ja koiran kanssa. IFK-maalivahti tunnustaa olevansa myös innokas videopelien ystävä.
– Olen aika kova Destiny-mies henkeen ja vereen. Myös Call Of Duty on ollut viime aikoina kovassa tykityksessä. Enimmäkseen pelailen ammuskelupelejä ja niitä tulee hakattua ehkä vähän liikaakin, Engren nauraaa.
Engren pelaa ensimmäisen ulkoilmaottelunsa Kaisaniemessä
IFK kohtaa 5. joulukuuta pelattavassa ulkoilmaottelussa Oulun Kärpät. Helsinki Ice Challenge -ottelu on myös osa Helsingin kaupungin järjestämien satavuotista itsenäisyyttä juhlistavien tapahtumien sarjaa sekä Suomi 100-ohjelmaa.
Engren ei ole pelannut aikaisemmin ulkoilmaotteluita, mutta odottaa joulukuun ottelua suurella innolla.
– Olen seurannut paljon NHL:n Road to Winter Classic -nettisarjaa. Ulkoilmaotteluissa on hieno meininki ja isot katsomot. Siinä tavallaan palataan pikkupoikana pelattuihin pihapeleihin, kun pelataan ulkona. Toivotaan, että sää suosii ja mestoille saapuu paljon porukkaa. On nättiä päästä pelaamaan ulkojäällä, Engren hehkuttaa.
Kaisaniemen puistoon nousee 18 000 katsojaa vetävä kiekkoareena, joten tunnelma tulee varmasti olemaan ainutlaatuinen. Engreniltä löytyy aikaisempaa kokemusta vastaavalle yleisömäärälle pelaamisesta.
– Lev Prahassa pelatessani meidän kotihalli veti hieman yli 18 000 katsojaa. Loppuunmyytynä siinä hallissa oli kova mökä. Uskon, että fiilis on mahtava myös Kaisaniemessä. Kun saamme fanit lämpimäksi niin eiköhän siellä aika kova melu tule olemaan. Pääsylippu ulkoilmaotteluun on hyvä joululahjaidea, Engren vinkkaa.
IFK – Kärpät tiistaina 5.12. kello 18.30 Kaisaniemen puistossa
Helsingin IFK ja puolen Suomen Kärpät kohtaavat tiistaina 5.12. pelattavassa ulkoilmaottelussa Kaisaniemessä. Ennen matsin alkua yleisön virittää hyvään fiilikseen Haloo Helsinki!, joka esiintyy juhlayleisölle joukkueiden alkulämmittelyiden jälkeen.
Varmista paikkasi IFK:n 120v-juhlamatsissa ja osta liput Ticketmasterista.
