Langan päässä Ville Husso: Fortnitea ja pyörälenkkejä
Leijonat viettävät tänään välipäivää Tanskassa. Tartuimme puhelimeen ja kyselimme Ville Husson kuulumisia Herningistä.
Moikka Hude, miten menee? Onko kaupunki jo niin sanotusti hallussa?
– Moi, hyvin menee. Tässä vietetään vapaapäivää hotellihuoneessa Fortnitea pelaillessa (Julius) Hongan kanssa. Melkein puolet jengistä pelaa sitä. Ja kyllähän tää on pieni kaupunki niin aika pitkälti jo hanskassa. Täällä on ihan täysi karnevaalimeininki päällä ja tosi paljon suomalaisia. Toi pääkatu on makee ja lämmintä on se 25 astetta, joten mikäs tässä. Itse jäähallikin on todella kuuma. Vaikkei tulisikaan vetoja niin silti on hiki jäällä kun oot jäällä. Meillä on myös polkupyörät täällä niin niillä on ihan näppärä käydä ajamassa tuolla ulkona kun säätkin sallii.
Okei. Onko teillä sitten välipäivänä jotain yhteistä ohjelmaa vai meneekö jokainen menojaan?
– Kyllä me välipäivänäkin aamulla hallille mennään ja osa käy jäällä ja osa tekee sitten omia juttujaan. Pelipäivänä sitten käydään pelipalaverissa läpi vastustajaa mutta tänään poikkeuksellisesti jo illalla, koska huomenna on aikainen peli.
Niin just. No mites Leijonien pukukoppi. Kuka siellä on eniten äänessä?
– Sanoisin tähän että Janne Pesonen. Se on vähän sellainen isähahmo meille nuoremmille kundeille. Sellainen sytyttäjätyyppi.
Kenellä siellä on väsyneimmät jutut?
– Väsyneimmät ja huonoimmat jutut on Pekka Jormakalla. Ja sit kans Julius Hongalla. Niillä on sellasta ihan omaa Jyväskylä-läppää.
Niin, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Kuinka paljon sä itse otat roolia kopissa?
– Aika vähän. Oon ehkä enemmän sellainen tarkkailijatyyppi tässä kopissa mutta tottakai tuon oman mielipiteeni ja näkemykseni rohkeasti esille. Mutta sitten kun ollaan pienemmissä ryhmissä niin tulee aika paljon juteltua. Ja välipäivinä heitetäänkin sitten jo vähän enemmän vitsiä.
Sulla on nyt kaksi kautta takana Pohjois-Amerikassa, millaisia paikkoja San Antonio ja St. Louis ovat?
– San Antonio on kyllä siisti paikka. 1,5 miljoonaa ihmistä ja paljon tekemistä. Tottakai alkuun oli vähän opeteltavaa, että missä käyt kaupassa ja missä tankkaat auton, mutta ekalla kaudella oli hyvä kun Petteri Lindbohm oli siinä jeesaamassa. Tää toinen vuosi onkin sitten ollut jo paljon iisimpi. Miljoonakaupungissa ruuhkat aina vähän yllättävät ja pelihallille saattaa joskus matka kestää 50 minuuttia, mutta treenihalli on onneksi ihan lähellä kotia. San Antonion NBA-jengi Spurs on aika kovassa huudossa ja näkyy hienosti kaupungilla. Mutta meidänkin matsissa saattaa viikonloppuna olla 10 000 katsojaa, niin mikäs siinä pelatessa.
– Ja St. Louis on sitten taas paljon pienempi paikka ja välimatkat lyhyitä. Ja siellä kaupunki elää ja hengittää lätkää ja baseballia. Iso plussa Bluesin uusituissa pukukopeissa on sauna. Ja nyt kun on päässyt haistelemaan tota NHL-meininkiä niin onhan se siistiä. Ja paikkakin on jo lähellä niin kyllähän tässä nälkä kasvaa syödessä.
Kuulostaa hyvältä. Entäs millä osa-alueilla koet olevasi tällä hetkellä parempi kuin kaksi vuotta sitten lähtiessäsi IFK:sta?
– No kyllä fysiikka on parantunut ja nopeutta tullut lisää. Pelinlukutaito ja reagointi on parantunut ja myös malttia on tullut lisää. Kaiken kaikkiaan sellainen tasapaino omaan pelaamiseen ja siihen omaan tilaan pääsemiseen on parantunut. Nykyisin kun pelataan se 3-4 kertaa viikossa ja reissaamiset päälle niin kyllä siinä saa välillä sitä latausta hakea.
MM-skabojen alkulohko on kohta taputeltu. Mites Leijonille käy näissä kisoissa?
– Kyllä mulla on luottavainen fiilis siihen, että päätyyn asti mennään. Viimeisessä pelissä ei saatu ihan parasta irti mutta onneksi seuraava on jo huomenna. Enää ei ole varaa ohipeleihin ja loput neljä peliä on voitettava. Mennään kuitenkin peli kerrallaan ja muistetaan nauttia näistä hetkistä. Ei anneta tuloksen ohjata liikaa tekemistä vaan annetaan kaikkemme ja ollaan parempia kuin vastustajat niin hyvä tulee. Kyllähän kausi olisi makea lopettaa kultamitaliin.
Se käy meille, kiitos Hude ja tsemppiä seuraaviin matseihin!
– Kiitos ja oikein hyvää kevättä ja kesää kaikille IFK:laisille!
Kuva: Vesa Koivunen
