HIFK 123 vuotta – Seura osana töölöläistä kaupunkikulttuuria
Olympiapuistossa järjestetyt tapahtumat ovat liikuttaneet asukkaita urheilu- ja kulttuuritapahtumissa yli sadan vuoden ajan. Yksi keskeisistä alueella toimineista seuroista on Helsingin IFK.
Yleisurheilussa IFK aloitti kilpailujen järjestämisen Eläintarhan kentällä jo 1910. Yleisurheilukisojen lisäksi samalla seudulla kilpailtiin jalkapallossa ja jääpallossa ja vuosien varrella kilpailupaikkoja alettiin kehittää. Yksityisin varoin rakennettu Pallokenttä avattiin 1915 ja Olympiastadion, Uimastadion ja Messuhalli (nykyinen Kisahalli) valmistuivat 1930-luvulla.
Jääkiekko saapui Olympiapuistoksi kutsutulle alueelle vasta muutama vuosi Helsingin olympiakisojen jälkeen. Marraskuun alussa 1958 helsinkiläisessä jääurheilussa siirryttiin nimittäin uudelle aikakaudelle. Pääsarjakiekkoa oli sitä ennen pelattu useilla eri luonnonjääkentillä, mutta Töölöstä tuli helsinkiläisen jääkiekkoilun keskeinen paikka Jäästadionin valmistuttua Olympiastadionin pohjoispuolelle.
Helsingin IFK:n ei tarvinnut vaihtaa kaupunginosaa, sillä joukkue oli siihen asti pelannut ja harjoitellut Töölön kupeessa sijaitsevalla Väinämöisen kentällä. Muutto Olympiapuistoon merkitsi kiekkojoukkueelle paluuta seuran juurille, sillä IFK:n urheilijat olivat jo yli puolen vuosisadan ajan harjoitelleet ja kilpailleet eri lajeissa alueella, joka ulottuu Eläintarhan kentältä Helsinginkadulle.
Kehitys kulki kovaa vauhtia eteenpäin ja jääkiekossa oli välttämätöntä siirtyä luonnonjäiltä pois. Jäästadion oli tekojäärata, mikä mahdollisti pidemmän harjoittelu- ja sarjakauden. Olosuhteiden kehittyminen näkyi heti tuloksissa, sillä ensimmäisellä Jäästadionilla pelatulla kaudella IFK voitti SM-pronssia. Jääkiekko oli tuolloin vasta raivaamassa tietään Suomen suurimpien urheilulajien joukkoon ja Helsingissä lisää vauhtia antoi uusi stadion ja sillä pelanneet joukkueet.
– Jääkiekko lähti kovaan nousuun Jäästadionin valmistumisen myötä, muistelee Göran Stubb, joka valittiin IFK:n jääkiekkojaoston puheenjohtajaksi 1961.
Ihmiset viihtyivät Jäästadionilla ja kävivät peleissä kannustamassa omia suosikkijoukkueitaan. Pian kävi kuitenkin selväksi, että oli aika ottaa seuraava kehitysaskel, sillä tekojääradasta huolimatta kiekkoilijat olivat edelleen sään armoilla, eikä otteluja edelleenkään voitu vesisateen tai lumimyräkän yllättäessä pelata. Piti saada katto pään päälle ja hankkeen lopullinen käynnistäjä oli Suomelle kevääksi 1965 myönnetyt jääkiekon MM-kisat.
– Jääkiekko tarvitsi paremmat puitteet. Ja kaupungin johto katsoi viisaasti, että Töölö oli oikea paikka hallille, Stubb kertoo.
”Nordiksen” rakennustyöt viivästyivät ja MM-kisat pelattiin Tampereella, mutta joka tapauksessa helsinkiläisjoukkueet olivat saaneet uuden kodin. Alle kymmenessä vuodessa siirryttiin luonnonjäiltä Jäästadionin kautta Suomen tuolloin moderneimpaan urheilupyhättöön, Helsingin jäähalliin.
– Kiekkobuumi Helsingissä alkoi Nordiksen valmistuttua, mutta se vahvistui, kun Göran hankki Carl Brewerin IFK:hon. Halli oli sen jälkeen joka pelissä täynnä, muistelee Frank Moberg, joka ryhtyi seuran taloudenhoitajaksi 1968 ja työskenteli IFK:ssa eläkeikään asti.
Nordiksen valmistuminen oli lähtölaukaus sille, että helsinkiläisseurat alkoivat todenteolla haastaa tamperelaisten ylivaltaa suomalaisessa jääkiekkoilussa. IFK:n henkeä ovat vuosikymmenten ajan vaalineet tunnetut pelaajat, kuten Hexi Riihiranta, Esa ja Ville Peltonen, Matti Murto, Juha Rantasila, Stig Wetzell, Matti Hagman, Mikael Granlund ja monet muut.
Koko historiansa ajan IFK:n jääkiekkoilulla on ollut erittäin vahva stadilainen ja nimenomaan töölöläinen identiteetti. IFK:n koti on aina ollut Stadin keskustassa ja seura on yksi tekijä, josta Helsinki tunnetaan kaupungin rajojen ulkopuolella.
Artikkeli on julkaistu Garden Helsinki -hankkeen tiedotuslehdessä keväällä 2013.
