HIFK-aarteet: Artjärven perintö
Harri Rindellin kotoa löytyy ainutlaatuisia HIFK-aarteita 1940-luvulta.
HIFK:n pelaajakoordinaattori Harri Rindellin kotoa löytyy muistoja elämän varrelta.
Yli 20 vuotta pelaajana ja valmentajana ennen nykyistä pestiään seurassa vaikuttanut 66-vuotias Rindell syntyi 1950-luvulla HIFK-perheeseen. Lapsuusmuistot ja etenkin kesät vievät Artjärvelle, noin 120 kilometrin päähän Helsingistä, Allan-sedän kesähuvilalle.
– ”Alkku” oli isoäitini siskon mies. Olihan? Rindell vahvistaa vielä vaimoltaan.
”Alkku”, eli Allan Lönnberg, toimi HIFK:n jalkapallon edustusjoukkueen managerina 1940-luvulla. Lönnberg oli tunnettu etenkin joukkuehengen puolesta puhujana sekä en gång, alltid -ajattelumallin yhtenä pioneerina.
Seura palkitsi mm. vuonna 1947 Suomen mestaruuden voittaneen managerin ansioistaan erilaisilla muistoesineillä.
Seuran logolla koristeltuja esineitä oli esillä Artjärvellä ja nuori Rindell ihasteli niitä säännöllisesti vieraillessaan Allan-sedän luona.
– Heillä ei ollut omia lapsia, joten olimme serkkupoikien kanssa ikäänkuin ottolapsia heille. Minä olin pojista eniten kiinnostunut urheilusta ja kävimme ”Alkun” kanssa usein katsomassa HIFK:n matseja Olympiastadionilla. Niillä kerroilla, kun setä ei päässyt mukaan, lähetti hän kirjekuoressa minulle vapaalippuja, Rindell nauraa.
Allan oli huomannut nuoren Rindellin kiinnostuksen esineitä kohtaan ja lupasi antaa ne muistoksi, kun aika mestarimanagerista jättää.
Muistoesineiden uusi elämä
Lönnbergin muistoesineet ovat tänäpäivänä esillä Rindellien kotona. Jälkiruokakahvit nautitaan vieraiden kanssa poikkeuksetta HIFK-kupeista ja Arabian posliininen kahvikuppisetti on ahkerassa käytössä.
– Herrat ovat yrittäneet taivutella minua antamaan kuppeja pois, mutta täällä ne pysyvät.
Rindell muistelee, kuinka ensimmäisellä valmennuskaudellaan HIFK:ssa seuralegendoiksi myöhemmin muodostuneet Kimmo Heino ja Frank Moberg sekä joukkueen lääkäri Eero Vaheri vaimoineen ihastelivat kullattua kuppisarjaa kateudesta vihreinä.
– En tiedä onko se aitoa kultaa, mutta uskon niin. Ovat kestäneet hyvin aikaa ja käyttöä.
Rindell muistelee lämmöllä Artjärvellä aikuisten viettämiä juhlia, joihin lapsetkin olivat tervetulleita. Rouva Lönnberg laittoi nuorisolle omat pöydät herkuista koreaksi aikuisten nauttiessa teetä salin puolella. Jossain kohtaa herrat siirtyivät kirjastoon jatkamaan juhlia ja naisväki jäi saliin.
– Se oli silloin lapsen mielestä todella hupaisaa. Muistan, että herrat menivät pelaamaan korttia ja polttamaan sikaria. Uskon, että tämä rasia on ollut sikarilaatikko.
Vuoden 1947 Suomen mestaruudesta seura muisti Lönnbergiä pikarisarjalla. Rindell uskoo, että pikarit ovat jatkoa shakerille, jonka tausta on edelleen mysteeri.
– Sen kylkeen kaiverretusta tekstistä käy ilmi, että jotain on saavutettu 22 kertaa putkeen. Olisi hauska tietää tekstin tarina.
Shakerin tekstin salaisuus saattaa olla painettuna Allan-sedältä perityn IFK-kirjan kansiin. Tuolloin 50-vuotiaan seuran tarinaa ei Rindell ole vielä saanut luettua läpi.
Allan-sedän ja Artjärven tarina sen sijaan elää vahvasti Rindellin muistoissa sekä pariskunnan kotoa löytyvissä esineissä.
Onnella ja hyvällä hengellä.
