HIFK-aarteet: Jokaisessa mailassa on sielu

HIFK:n pitkäaikaisen huoltajan "Mara" Hynnisen mailakokoelmasta löytyy kymmeniä stagoja muistoina erityisiltä pelaajilta.

Martti “Mara” Hynninen aloitti lätkäjoukkueen huoltajana kymmenen vuotta sitten HIFK:n B-nuorissa. Omalla pelaajaurallaan kunnioitus huoltajia kohtaan ja kiinnostus pelivarustuksista ohjasivat Hynnisen lätkäuransa jälkeen urheiluliikkeeseen töihin.

Kun HIFK:n B-junnuissa tuli tarve huoltajalle ja seura lähestyi Hynnistä, käynnistyi ura stadilaisten taustariveissä.

– B-nuorista siirryin Kolleihin ja kävin sieltä ajoittain jeesaamassa liigajengiäkin, Hynninen muistelee.

– Alkava kausi on viides täysi kausi Liigassa.

HIFK:n liigajoukkueen huollossa päivittäisten rutiinien lisäksi jokaisella on omat vastuualueensa. Hynnisen vastuulla on jengin varustaminen suojien sekä mailojen osalta.

– Tulevan kauden stagat pitäisi käydä nyt läpi. Ennen kauden alkua CCM:n edustaja käy esittelemässä uudet mallit ja niitä päästään testaamaan hallilla. Jokaisella mailalla on omat ominaisuutensa ja lapamalleja on sitten loputtomasti. Pelaaja voi halutessaan teettää tehtaalla lavan oman mallinsa mukaan.

Jokaisella pelaajalla on mieltymyksensä mailan taipuisuuden, jäykkyyden ja muiden ominaisuuksien suhteen. Joku pelaa tehdasmallilla ja joku taas työstää työkalunsa äärimmäisyyksiin.

Joonas Rask oli yksi intohimoisimmista tuunaajista. “Rassella” oli aivan uniikki koukkulapa ja hän jaksoi hioa mailan vartta loputtomiin, kunnes se oli täydellinen omaan käteen.

– Pelaajat ovat erilaisia. Joku ottaa mailan suoraan hyllystä ja lyö tupin päähän, kun toiset hiovat työkaluja enemmän. Jokaiselle on kuitenkin maila löytynyt.

Seurajoukkuetasolla HIFK on ainoa jengi, missä Hynninen on työskennellyt. Uransa aikana hän on huoltanut myös Suomen U20-maajoukkuetta, Viron maajoukkuetta sekä kolmena vuotena Itävallan maajoukkuetta.

– Sieltä nuorten kisoista Venäjältä 2012-2013 tämä keräilyharrastus lähti käyntiin.

Muistoja verkkokellarissa

Hynnisen verkkokellarista löytyy parisenkymmentä mailaa. Ne ovat muistoesineitä uran varrelta erityisistä tapahtumista ja erityisiltä pelaajilta.

– Toiset keräävät pelipaitoja, minä kerään mailoja. Näistä muistan pelaajan.

– Harrastus lähti käyntiin U20-turnauksesta ja sai lisää vauhtia Itävallasta, kun pelaajat antoivat turnauksien jälkeen mailoja meille muistoksi. Osa on täällä omassa kellarissani, osa mutsin varastossa ja muutama on tainnut kadotakin ajan saatossa.

Kokoelman ensimmäisten mailojen omistajia olivat Suomen U20-joukkueen Aleksander Barkov, Teuvo Teräväinen, Joel Armia, Rasmus Ristolainen, Ville Pokka, Artturi Lehkonen, Miikka Salomäki ja liuta muita nuoria tähtiä. Itävallasta mukaan tarttui mm. veljeksien Michael ja Thomas Rafflin mailat.

– Yleensä minulla on ollut hieman erityisempi suhde pelaajan kanssa, että maila on tarttunut mukaan. Ei riitä, että on hyvä pelaaja vaan täytyy olla myös hyvä ihminen.

HIFK-pelaajien mailoja Hynnisen kokoelmasta löytyy toistaiseksi viisi: Miro Heiskasen, Markus Granlundin, Joe Finleyn, Ville Varakkaan sekä Teemu Turusen stagat.

– “Hessun” ja Finleyn mailat ovat turvassa hallilla huoltokopin oven takana. Ne eivät ole vielä kantautuneet himaan saakka.

Tehtaalta tilatun mailan arvo on muutama sata euroa ja ne ovat peelajien työkaluja. Siitä johtuen Hynnisenkin kokoelma karttuu vasta pelaajan lähdettyä HIFK:sta tai mailan ollessa jo lähtökohtaisesti teetetty muistoksi.

– Ihan alkutekijöissä tämä harrastus vielä on.

Tähtiä ja legendoja

Ensimmäinen HIFK-pelaajan maila Hynnisen kokoelmaan tuli Markus Granlundilta, joka edusti HIFK:ta kaudet 2009-2013. B-junioreissa Granlund ehti pelata 11 ottelua ja tehdä 29 pistettä ennen kutsua A-nuorten joukkueeseen. Kolleissa nuori hyökkääjä pelasi kahden kauden aikana 77 matsia, joissa syntyi 94 pistettä.

– Muistan, kun “Make” tuli veljensä kanssa Oulusta Stadiin. Olin silloin vielä B-nuorten huoltajana. Nopeasti hän nousi B:sta Kolleihin, mihin itsekin siirryin myöhemmin. “Make” oli jo hyvin nuorena äärimmäisen taitava ja näppärä pelaaja, mutta ennenkaikkea todella mukava kundi.

Samoihin aikoihin, kun Granlund lähti Stadista Pohjois-Amerikkaan, kasvoi HIFK:n C-nuorissa pienikokoinen, mutta äärimmäisen lahjakas Miro Heiskanen. Läpi koko HIFK:n junnupolun kulkenut Heiskanen loisti Liigassa jo 17-vuotiaana ja löi itseään läpi myös sekä nuorten että aikuisten maajoukkueissa. Kaudet 2016-2018 HIFK:n liigajengin mukana ollut nuori puolustaja jätti jälkensä myös joukkueen huoltoon.

– “Hessu” ei montaa sanaa puhunut kauden aikana, Hynninen nauraa.

– Oli huikeaa katsella nuoren miehen luistelua ja sellaista vaatimatonta johtamista. Myöhemmin ihan samalla tavalla, millä hän aikoinaan nousi Liigaan, lähti “Hessu” NHL:ään ja otti heti homman sielläkin haltuun.

Itsenäisyyspäivän aattona 2017 HIFK kohtasi Kärpät Kaisaniemessä Helsinki Ice Challenge -ottelussa. Samana vuotena juhlittiin Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä ja HIFK:n pelaajat käyttivät kyseisessä matsissa CCM:n valmistamia erikoismailoja.

Hynnisen kokoelmasta löytyy Ville Varakkaan juhlaottelussa käyttämä staga.

– Tykkään ja kunnioitan “Vitoa” pelaajana ja ihmisenä. En sen suuremmin osaa selittää miksi halusin juuri “Viton” mailan muistoksi.

– Arvostan hänessä erityisesti sitä periksiantamattomuutta. Olen aina pitänyt sen tyyppisistä pelaajista, jotka ottavat kolhuja joukkueen puolesta.

Kaudet 2016-2019 HIFK:ssa kiekkoili yli kaksi metriä puhdasta kultaa. Järkälemäinen jenkkipakki Joe Finley valittiin ensimmäisellä kaudellaan Liigan viihdyttävimmäksi pelaajaksi ja pidetty hän oli myös joukkueen kopissa.

– Iso mies ja iso sydän. Tulimme Joen kanssa todella hyvin toimeen. Hänellä oli valitettavan paljon loukkaantumisia täällä ollessaan. Toisaalta se lähensi meitä, kun Joe kävi lukemattomia kertoja huoltokopissa meitä moikkaamassa. Siinä ehti jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Viime kauden päätteeksi Hynninen lisäsi yhden mailan kokoelmaansa. Sarjan parhaalla piste per peli keskiarvolla tehoja taituroinut Teemu Turunen kävi tyhjentämässä varusteensa HIFK:n kopista muutama viikko kauden päättymisen jälkeen ja auttamassa oli yksi mies: “Mara” Hynninen.

– “Temen” kanssa oli todella helppo toimia vaikka hän olikin täällä vain yhden kauden. Mukava ja mutkaton jätkä. Tulimme alusta alkaen hyvin toimeen ja hommat luistivat puolin ja toisin. Eikä se himmennä miehen arvoa, että osaa myös pelata kiekkoa.

– Ja onhan Turusella yksi tyylikkäimmistä nimmareista, Hynninen nauraa.

Hynninen ei itsekään vielä tiedä mihin puolivahingossa alkanut keräilyharrastus johtaa, mutta mailat ovat korvaamattomia muistoja ihmisistä uran varrelta. Kokoelma ei ole vielä täydellinen, eikä se välttämättä koskaan Hynnisen omasta mielestä sellaiseksi voi tullakaan.

– Niitäkin pelaajia löytyy keneltä olisi aikoinaan pitänyt maila ymmärtää pyytää. Esimerkkeinä Toni Söderholm ja Ville Peltonen. Olin silloin tuurailemassa liigajengissä, kun “Söde” ja Ville pelasivat viimeiset matsinsa. Ei sitä siinä hetkessä osannut ajatella, kun keskittyi vain duuniinsa.

– Kaikki kokoelmani mailat ovat pelattuja mailoja. Niin sen täytyy olla. Mailaan tulee sielu, kun pelaaja on itse sahannut, tehnyt tupin ja pelannut sillä.

Vaikka Hynninen onkin ylpeä mailasetistään, ei hän niissä muistoja enempää näe. Isoin asia on ollut päästä työnsä kautta tutustumaan lukuisiin erilaisiin ihmisiin.

– Jokainen pelaaja on omalla tavallaan mailan arvoinen, Hynninen veistelee kuvainnollisesti.

Näytä kaikki uutiset