Aateloidut kiekkoleijonat

52 HIFK:ssa vaikuttanutta pelaajaa ja valmentajaa on aateloitu Suomen Jääkiekkoleijoniksi Tampereen jäähallissa toimivaan jääkiekkomuseoon.

24. Christian Rapp pelasi HIFK:ssa mestaruussarjassa vuosina 1949–58 ja oli seuran historian ensimmäinen edustaja jääkiekkomaajoukkueessa. Rapp pelasi alkuperäistä lajiaan jääpalloa SM-tasolla 1953 asti, mutta keskittyi jääkiekkoon HIFK:n noustua mestaruussarjaan 1949. Rappin uran aikana HIFK voitti pronssia vuonna 1955. Maajoukkueessa Rapp pelasi 33 ottelua ja edusti Suomea Oslon talviolympialaisissa vuonna 1952 ja kolme kertaa MM-kisoissa. Oslossa hän oli Suomen paras pistemies ja teki viisi maalia. Rapp oli pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä. Rapp päätti pelaajauransa terveydellisistä syistä kesken kauden 1958.

38. Esko Rekomaa pelasi HIFK:ssa vuosina 1954-67. Vuonna 1955 hän oli SM-sarjan paras pistemies ja maalintekijä ja Rappin kanssa syöttäjä sekä seuraavana vuonna paras maalintekijä. HIFK voitti hänen aikanaan pronssia 1955 ja -59. Maaotteluita hän pelasi 22 ja kolmet MM-kisat. Aktiiviuransa jälkeen ”Eetu” siirtyi valmentajaksi ja hänen johdollaan HIFK voitti kaksi ensimmäistä mestaruuttaan (1969 ja -70) sekä yhden pronssin. Nosti A-juniorit SM-sarjaan kaudella 1979-80.

39. Seppo Liitsola oli HIFK:n valmentaja vuosina 1972-75 ja hänen johdollaan seura saavutti yhden mestaruuden (1974) sekä kaksi hopeaa. Muuten ”Kimi” pelasi TBK:ssa ja Tapparassa sekä on ollut lukuisissa valmennustehtävissä sekä jääkiekkoliitossa että Länsi-Saksassa.

52. Lalli Partinen pelasi HIFK:ssa vuodesta 1969 vuoteen 1977 siirryttyään SaiPa:sta Helsinkiin. Tänä aikana hän oli voittamassa kahta mestaruutta, hopeaa ja pronssia. Lalli oli kuuluisa ”punainen kolmonen”, joka on SM-sarjan/SM-liigan kaikkien aikojen jäähykärki ja HIFK:n jäähykakkonen. Hän pelasi kuudet MM-kisat ja 120 A-maaottelua. Vuodesta 1986 vuoteen 1988 hän oli Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja.

54. Raimo Sepponen oli kolme kautta HIFK:n maalivahti vuosina 1959-62 (pelasi silmälasit päässä!) pelaten urallaan 11 A-maaottelua. HIFK:n valmentaja hän oli kaudella 1961-62 eli maalivahtina pelaajavalmentaja! Peliuransa jälkeen hän aloitti erittäin ansiokkaan erotuomariuransa, jonka perusteella aateloitiin.

55. Carl-Magnus Brander pelasi HIFK:ssa vuosina 1949-55, jona aikana seura voitti pronssia vuonna 1955. Aktiiviuransa jälkeen hän oli HIFK:n valmentaja vuosina 1957-60 ja vuonna 1959 joukkue voitti jälleen pronssia. Suurtyön ”Calle” teki tämän jälkeen juniorivalmentajana ja HIFK:n junioripäällikkönä. Tunnustuksena tästä liigajoukkueen tulokkaan palkinto on nimetty hänen mukaansa. Ennen HIFK:ta Branderin seura oli KIF, jossa hän oli voittamassa kolmea Suomen mestaruutta.

65. Juha Rantasila pelasi HIFK:ssa 1967-75, jona aikana nousi yhdeksi Suomen kaikkien aikojen parhaimmista puolustajista. Kovaa taklaava puolustaja, jolla oli erinomainen laukaus. Voittikin vuonna 1971 SM-sarjan maalintekijätilaston ja on ainoa puolustaja, joka on tähän pystynyt. HIFKvoitti hänen aikanaan kolme mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia ja oli silloin kaksi kertaa All Stars -kentällisessä. Pelasi seitsemät MM-kisat. Alun perin Porin Karhuista, mutta muutti Helsinkiin opiskelujen takia.

69. Esa Peltonen pelasi HIFK:ssa vuosina 1972-83 , jolloin voitti kolme mestaruutta, kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Nopea vasen laitahyökkääjä, joka oli erittäin hyvä maalintekijä. Peltonen saavutti ensimmäisenä pääsarjapelaajana 300 maalin rajapyykin ja onkin erittäin korkealla HIFK:n kaikkien aikojen tilastoissa. Kolme valintaa All Stars -kentälliseen ja tuli Rantasilan tavoin Suomen Jääkiekkoliiton 60-vuotisjuhlien yhteydessä Kiekkolehden asiantuntijaraadin valitsemaan Suomen kaikkien aikojen maajoukkueen kakkoskentälliseen. Pelasi vuosina 1967-78 11 kertaa MM-kisoissa ja osallistui olympialaisiin neljästi (1968,1972,1976 ja 1980. Peltonen edusti Suomea Kanada Cupissa 1976. Maaotteluita kertyi yhteensä 277 (93 maalia + 49 syöttöä = 142). Peltonen valittiin IIHF:n Hall of Fameen vuoden 2007 MM-kisojen yhteydessä.

75. Lauri Mononen oli värikkäästä urastaan kaksi kautta HIFK:ssa vuosina 1977-79. Oli ensimmäisellä HIFK-kaudellaan joukkueen paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pisteissä, mutta kesken toisen kauden siirtyi Sveitsiin, jossa Xaver Unssin valmentamassa Bernissä voitti maan mestaruuden keväällä 1979. Alun perin Joensuusta, mutta pelasi SM-sarjassa ja SM-liigassa Kiekkoreippaassa, Jokereissa, Karhu-Kissoissa ja TPS:ssä HIFK:n lisäksi. Kuului Jokerien vuoden 1973 Suomen mestaruusjoukkueeseen. Pelasi ammattilaisena WHA:n Phoenix Roadrunnersissa kaksi kautta vuosina 1975-77. ”Late” pelasi seitsemät MM-kisat. Laitahyökkääjä.

76. Harri Linnonmaa oli yksi HIFK:n pelätyimmistä maalintekijöitä. Linnonmaa siirtyi seuraan HJK:sta aloitettuaan SM-sarjassa Töölön Vesassa ja pelasi joukkueessa pitkän uran vuosina 1967-81, jona aikana joukkue voitti neljä mestaruutta.  Lisäksi kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Hän on yhä HIFK:n kaikkien aikojen maalitilastossa kolmantena tehtyään 191 maalia. Kymmenen parhaan joukossa myös otteluissa, pisteissä ja jäähyissä. Oli liigajoukkueen kakkosvalmentaja kaksi kautta vuosina 1985-87 ja on saanut seuran kunniasormuksen. Edusti Suomea viisissä MM-kisoissa ja yksissä olympialaisissa. Päätti uransa yhteen kauteen Espanjassa. Nopea ja kova laitahyökkääjä, jolla oli hirmuinen laukaus.

77. Matti Murto oli todellinen perus-IFK. Seuran oma kasvatti, joka pelasi SM-sarjassa ja SM-liigassa peräti 17 kautta ja yhden Suomen sarjassa. Oli koko tämän ajan yksi seuran ehdottomasti tärkeimmistä pelaajista ja onkin kaikkien aikojen listoissa kymmenen parhaan joukossa kaikissa muissa tilastoissa paitsi jäähyminuuteissa. Näitä tämä herrasmiespelaaja sai vain 98, vaikka pelasi 450 ottelua. Oli mukana kaikissa viidessä seuran mestaruudessa, joiden lisäksi tuli yksi hopea ja kolme pronssia. Ura päättyi vuoden 1983 mestaruudeen ja seuraavana syksynä HIFK jäädytti ”Murtsin” numeron 17. Ainoa muu seura oli yhden kauden ajan HC Feldkirch Itävallassa. Pelasi kahdeksat arvokisat, MM-kisoja kertyi kuusi ja olympiaedustuksia kaksi. Tyylikäs ja taitava keskushyökkääjä, joka hoiti erinomaisesti myös puolustuspelaamisen.

78. Heikki Riihiranta on toinen Mr IFK ja Murron lisäksi ainoa, joka oli mukana kaikissa viidessä mestaruudessa. Riihiranta aloitt pelaajauran Karhu-Kissoissa laitahyökkääjänä, mutta kuulu Carl Brewer siirsi puolustajaksi. Seitsemän HIFK-kauden ja kolmen mestaruuden jälkeen siirtyi ammattilaiseksi WHA:n Winnipeg Jetsiin, jossa oli voittamassa mestaruutta Avco Trophya keväällä 1976. Pelasi sen jälkeen vielä kuusi kautta HIFK:ssa voittaen kaksi mestaruutta ”Hexin” kohdalla lasketaankin vain mestaruudet! Numero 5 jäädytettiin samassa juhlaillassa Murron ja Stig Wetzellin kanssa. Peräänantamaton ja kova puolustaja, joka jatkoi peliuran jälkeen valmennuspuolella. Kakkosvalmentajana tuli C-junioreissa Suomen mestaruus ja sen jälkeen liigajoukkuuen kakkosvalmentaja kolme kautta. On HIFK:n jäsen ja on saanut HIFK:n kunniasormuksen. Maajoukkueessa Riihiranta edusti Suomea neljissä MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa, ja oli mukana Suomen ensimmäisessä Kanada Cup -joukkueessa. Pitkäaikainen maajoukkueen joukkueenjohtaja oli mukana kultajoukkueessa 1995.

79. Juhani Tamminen pelasi pitkän uran ympäri maailmaa. Opiskeluaikoina edusta HIFK:ta kolme kautta vuosina 1972-75. Keskimmäinen kausista toi mestaruuden oli silloin joukkueen pistepörssissä toinen ja koko SM-sarjassa viides. Lähti HIFK:sta ammattilaiseksi WHA:han, jossa seuroina olivat Cleveland Crusaders ja Phoenix Roadrunners. Pelasi myös Japanissa seurana Kokudo Keikaku Tokiossa. Muut seurat olivat HJK ja tietysti kasvattajaseura TPS sekä Visp Sveitsissä. Tamminen esiintyi kymmenessä jääkiekon MM-kisoissa ja Sapporon olympialaisissa 1972. Lisäksi hän pelasi Kanada-cupissa 1976. Mittavan peliuran jälkeen siirtyi valmentajaksi ja on valmentanut SM-liigan ja Mestiksen lisäksi mm. Ranskan ja Sveitsin A-maajoukkuetta. Ranskan ajoilta juontaa “Tamin” toinen lempinimi, Aurinkokuningas.

82. Göran Stubb on HIFK:n jääkiekkoilun suuruuden luoja. Tuli jääkiekkojaoston puheenjohtajaksi vuonna 1961, kun laji oli Helsingissä alennustilassa. Silloin lopulta kaikki Helsingin joukkueet putosivat SM-sarjasta. Kokosi taitavasti joukkueen, joka voitto dramaattisesssa uusintaottelussa kilpailun ensimmäisestä nousijasta SM-sarjaan uuteen Jäähalliin. Tästä HIFK sai kilpailuedun, jonka on säilyttänyt koko ajan. Johti seuran kolmeen mestaruudeen ennen siirtymistä Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtajaksi vuoden 1976 alussa. Toimi tässä tehtävässä kahdeksan vuotta, jonka jälkeen on ollut NHL:n Euroopan toimiston johtaja. Palasi myös HIFK:n liiga yhdistyksen johtokuntaan, josta erosi vuonna 1990. Toiminut merkittävissä rooleissan Suomen MM-kisaorganisaatioissa. On myös radiotoimittaja ja sanomalehtimies.

91. Pekka Rautakallio on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista puolustajista suomalaisessa jääkiekossa. Alun perin Porista, jossa voittikin kaksi mestaruutta Ässien riveissä. Pelasi kahteen eri otteeseen ammattilaisena Pohjois-Amerikassa. Ensi seura oli WHA:n Phoenix Roadrunners ja sen jälkeen NHL:n Flames Atlantasssa ja Calgaryssa. Oli ensimmäisenä suomalaisena NHL All Star -ottelussa (1982). Tuli NHL-uran jälkeen HIFK:hon, jossa pelasi viisi kautta. Näistä kaksi viimeistä oli joukkueen kapteeni, ollen yksi tärkeimmistä tekijöistä HIFK:n mestaruusvuonna 1983. Voitti HIFK:ssa lisäksi vielä hopeaa ja pronssia. “Rocky” edusti Suomea 7 kertaa MM-kisoissa. Aktiiviuran jälkeen Rautakallio siirtyi penkin taakse ja valmentaa tällä hetkellä KHL-joukkue Riian Dynamoa.

98. Matti Hagman on kaikkien aikojen HIFK-pelaaja. Johtaa kaikkia seuran kaikkien aikojen maali, syöttö- ja pistetilastoja. Tuli liigajoukkueeseen 1974 voittaen SM-liigan vuoden tulokkaan palkinnon ja pelasi siinä muutamaa katkoa lukuun ottamatta aina vuoteen 1992. Voitti kolme Suomen mestaruutta, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. On SM-liigan kaikkien aikojen pistekakkonen ja ykkönen maalisyötöissä, ja edelleen paikallispelien paras pistemies. Tunnettu ennen kaikkea ilmiömäisenä pelintekijänä. Voitti neljä kertaa SM-liigan pistepörssin ja maalisyöttötilaston sekä kaksi kertaa maalikuninkuuden. HIFK on jäädyttänyt numeron 20. Suomessa seura kahden kauden ajan myös Kiekkoreipas. Pelasi kahteen otteseen Pohjois-Amerikassa ammattilaisena ensin seuroina Boston Bruins (NHL) ja Quebec Nordiques (WHA) ja sitten Edmonton Oilers (NHL). Oli Bostonissa ensimmäinen suomalainen Stanley Cupin finaaleissa pelannut. Pelasi yhden kauden myös Landshutissa Saksassa. Hakki puki leijonapaidan yhteensä 104 kertaa, tehoin 21+42. Hagman edusti Suomea neljä kertaa MM-tasolla, kerran olympialaisissa ja kolmesti Kanada-cupissa. Aktiiviuran jälkeen myös valmentaja mm. Vantaa HT:ssä I-divisioonassa, HIFK:ssa ja Jokereissa.

103. Teuvo Honkalinna on ensimmäinen aateloitu huoltaja. Ura oli ilmiömäisen pitkä, kun se alkoi SM-sarjassa jo kaudella 1970-71 ja jatkui lähes katkotta kevääseen 1999. ”Teukka”sai yksimielisen kannatuksen ensimmäiseksi aateloitavaksi huoltajaksi, ja jo se kertoo asemasta Suomen jääkiekkoilun huoltohenkilöiden keskuudessa.

107. Ilkka Sinisalo aloitti liigassa HIFK:ssa, jossa hän pelasi neljä kautta vuosina 1977-1981. Sinisalo oli HIFK:n kantavia voimia kevään 1980 mestaruusjoukkueessa. Lupaava hyökkääjä ponnisti ensimmäisenä suomalaisena pelaajana ilman NHL-varausta taalajäille Philadelphia Flyersin joukkueeseen. NHL-ura oli menestys aikana, jolloin Suomessa ei vielä seurattu ammattikiekkoa intensiivisesti. Sinisalo pelasi peräti yhdeksän kautta Philadelphiassa, minkä lisäksi hän pelasi NHL-uransa viimeiset vuodet Minnesota North Starsin sekä Los Angeles Kingsin riveissä. Laitahyökkääjän paikalla pelannut Sinisalo teki NHL:n 582 runkosarjan ottelussa kovat tehopisteet 204+222=426. Kiekkouransa jälkeen Sinisalo toimi Philadelphia Flyersin kykyjenetsijänä.

112. Pertti Lehtonen on aivan omassa kastissaan suomalaisten kiekkoilijoiden joukossa. Pelasi ensimmäiset ottelunsa SM-sarjassa kaudella 1973-74 ja päätti uransa Suomen mestaruuteen keväällä 1998! Pelasi tänä aikana 864 ottelua runkosarjassa ja 97 pudotuspeleissä ollen kaikkien aikojen ykkönen molemmissa tilastoissa. On myös puolustajien kaikkien aikojen ykkönen niin maaleissa kuin maalisyötöissä. Kuului kolmeen HIFK:n mestarijoukkueeseen tehden 3-2-voittomaalin vuoden 1983 finaalien viimeisessä pelissä Jokereita vastaan. Valittiin vuonna 1982 SM-liigan parhaimmaksi puolustajaksi ja oli kahdesti tähtikentällisessä (81-82, 83-84). Erikoisin monista ennätyksistä on maalisyöttö kuuteen peräkkäiseen maaliin (vuonna 1988 SaiPaa vastaan). Pelasi neljät MM-kisat ja Sarajevon olympialaiset 1984, A-maaotteluja “Pepelle” kertyi yhteensä 134.

116. Matti Forss pelasi pitkästä urastaan kuusi kautta HIFK:ssa ja oli sinä aikana voittamassa kahta mestaruutta ja yhtä pronssia. On alun perin raumalainen ja palasikin Lukkoon HIFK-vuosiensa jälkeen ja oli kasvattajaseurassaan vielä kerran loppuotteluissa, kun raumalaiset saavuttivat hopeaa vuonna 1988. Pelaajaura kestikin pääsarjatasolla vuodesta 1973 vuoteen 1994. Pelasi tänä aikana 709 ottelua runkosarjassa ja 48 pudotuspeleissä saaden yhteensä 544 (216+328) tehopistettä. Onkin toiseksi eniten otteluita pelannut. Oli parhaimmillaan HIFK-aikoinaan ja valittiinkin vuonna tähtiviisikkoon. Olikin sillä kaudella seuran paras pistemies. Pelasi yhdet MM-kisat.

123. Kari Jalonen edusti HIFK:ta yhden kauden ajan. Jalonen kiekkoili punanutuissa kaudella 1984–85. Hän pelasi kaikkiaan 21 ottelua saldolla 9+9=18. Edustanut lisäksi SM-liigaurallaan Kärppiä, TPS:ää ja Lukkoa. Voittanut pelaajana neljä SM-kultaa, yhden hopean ja kolme pronssia. Pelannut kaikkiaan 516 SM-liigaottelua (228+437=655). On pelannut 42 NHL ottelua (Calgary Flames, Edmonton Oilers) saldolla 10+6=16. Pelannut kuudet MM-kisat ja oli kerran mukana Kanada cupissa. Pelannut kaikkiaan 154 A-maaottelua. Jalosen kolmivuotinen valmennuspesti IFK:ssa huipentui seuran seitsemänteen mestaruuteen keväällä 2011.

124. Pekka Tuomisto kiekkoili HIFK:n riveissä yhdeksän kautta. Tuomistolle kertyi pelejä HIFK:n SM-liigamiehistössä kausina 1987–96 kaikkiaan 369 ottelua. Tuomisto tehtaili HIFK:lle 136 maalia ja antoi 108 maalisyöttöä. Edusti Kärppiä kaudet 1980–87. Saavuttanut yhden SM-liigakullan, yhden hopean ja viisi pronssia. Uralla kaikkiaan 138 A-maaottelua. Pelannut kahdet MM-kisat ja kahdet olympialaiset.

125. Frank Moberg toimi HIFK:n rahastonhoitajana 1968–76, HIFK:n puheenjohtajana 1976–90 ja toimitusjohtajana 1987–2001. Saavutti kaikkiaan kuusi SM-kultaa seurajohtajana. A-maajoukkueen joukkueenjohtaja 1974–75, 1977–80 ja 1988–89. SM-liigan liittohallituksen jäsen 1975–91. On toiminut SM-liigan johtoryhmän jäsenenä sekä SM-liigan kurinpitoryhmän puheenjohtaja. Toimi vuosina 1989–93 NHL-seura Quebec Nordiquesin scouttina.

127. Timo Blomqvist oli HIFK:n kakkosvalmentaja vuodet 1999–2002. Kaudella 2000–2001 Blomqvist oli yhden ottelun ajan HIFK:n päävalmentaja, kun HIFK hävisi Espoossa Bluesille 5–3. Parhaiten Timo “Jönni” Blomqvist muistetaan Calgaryn olympialaisista, joissa hän luotsasi kapteenina Suomen historialliseen hopeaan. Oli mukana voittamassa Suomelle vuonna 1987 historiallista junioreiden MM-kultaa. Tilillä 80 A-maaottelua ja kahdet MM- ja olympia-kisat. SM-liigassa Blomqvist kiekkoili Jokereissa, Reippaassa ja Kiekko-Espoossa. Blomqvist pelasi kausina 1981–86 kaikkiaan 256 NHL-ottelua (Washington Capitals, New Jersey Devils). Pelasi NHL-uran jälkeen Ruotsissa MoDossa ja Malmössa, Norjassa (Sparta), Itävallassa (CE Wien) ja Saksassa (Weisswasser). Pelasi muutaman ottelun kaudella 1998–99 Hyvinkään Ahmoissa ennen valmennuspuolelle siirtymistään.

129. Jorma Salmi edusti HIFK:ta yhden kauden ajan (1960-61). Pelasi 18 ottelua saldolla 20+10=30. Salmella tilillään kaikkiaan 48 A-maaottelua. Edustanut pääsarjatasolla HIFK:n lisäksi Ilvestä ja HJK:ta sekä Ruotsissa Stocksund IFK:ta ja AIK:ta.

134. Christian Ruuttu kiekkoili HIFK:n riveissä kaikkiaan kolme kautta (1985-86, 1994-95 ja 1997-98). Ruutulle kertyi 119 pelaamassaan HIFK-ottelussa saldo 35+83=118. Christian Ruuttu oli HIFK:n kevään 1998 liigamestaruusjoukkueen kapteeni. Tilillä kaikkiaan 136 A-maaottelua ja 20 nuorten maaottelua. Kahdeksat MM-kisat toivat Ruutun palkintokaappiin kaksi MM-hopeaa. Ruuttu osallistui World Cupiin kerran ja sen edeltäjään, Kanada Cupiin kahdesti. Ruuttu pelasi SM-liigassa HIFK:n lisäksi Ässissä ja Bluesissa. NHL:ssä hän puki päälleen Buffalo Sabresin, Chicago Blackhawksin ja Vancouver Canuckisin pelipaidan. Hän edusti aktiiviurallaan myös Ruotsissa Västrä Frölundaa. Toimii nykyisin LA Kingin pelaajatarkkailijana.

135. Pentti Matikainen toimi HIFK:n toimitusjohtajana vuodesta 2001 helmikuuhun 2008. Valmentajana HIFK:ssa kausilla 1987-90), A-maajoukkueessa 1987-93. Yhteensä 186 ottelua, joka on suurin ottelumäärä Suomen päävalmentajista. Matikaisen aikakaudella ensimmäiset arvokisamitalit sekä olympialaisissa 1988, Canada Cupissa 1991 (pronssi), että MM-kisoissa 1992 (hopea). Toiminut päävalmentajana SM-liigassa SaiPassa, Kärpissä, HIFK:ssa, HPK:ssa ja Lukossa sekä Saksan DEL-liigan Frankfurter Lionsissa. Suomen Jääkiekkoliiton kultainen ansioristi 2009.

137. Pentti Lindegren edusti HIFK:ta neljän kauden ajan vuosina 1961-62 ja 1967-68. Kiekkoili HIFK:ssa kaikkiaan 74 ottelua saldolla 5+6=11. Lähti ensimmäisenä suomalaisena ammattilaiseksi Rögleen syksyllä 1965. Muita aktiiviuran seuroja:AIK, Cortina Doria, Traneberg, Hammarby, Malmö ja HJK/Karhu-Kissat. Tilillä 6 A-maaottelua ja ja MM-kotikisat 1965. Peliuran jälkeen mittava ura tiedotusvälineiden parissa. Hän oli perustamassa mm. Maali-lehteä SM-liigalle vuonna 1980, vastasi Suomen Jääkiekkoliiton kausijulkaisuista 1977-83 ja oli legendaarisen Hockey Nightin oranssitakkisena selostajana. Kahdet MM-kotikisat kuuluttanut Lindegren on valittu sekä SM-liigan vuoden kuuluttajaksi että SM-liigan vuoden jääkiekkotoimittajaksi. Nykynuoriso tuntee “Linkun” selostajalegendana.

142. Raimo Summanen tunnetaan sekä menestyksekkäästä pelaajaurastaan että huippuvalmentajana. Summanen takoi kovia tehopisteitä jo uransa alussa liigajäillä Kiekkoreippaan ja Ilveksen riveissä. NHL:ssä Summanen pelasi viiden kauden aikana 151 runkosarjan ottelua ja teki niissä 76 tehopistettä. Tämän jälkeen hän jatkoi menestyksekästä liigauraansa voittaen kaksi Suomen mestaruutta TPS:n paidassa 1993 ja 1995. Pelaajauransa jälkeen Summanen aloitti valmennusuransa HIFK:ssa, jossa tuloksena oli heti Suomen mestaruus keväällä 1998 Erkka Westerlundin apuvalmentajana. Summanen on toiminut urallaan myös Jokerien, Suomen maajoukkueen, sveitsiläisen Rapperswilin ja KHL-seura Omskin päävalmentajana, sekä uudelleen HIFK:ssa vuosina 2013-14.

143. Esa Tikkanen ponnahti jääkiekkoväen tietoisuuteen HIFK:n junioriorganisaatiosta. Ensimmäiset SM-liigapelinsä hän kiekkoili A-ikäisenä kaudella 1982-1983, kun HIFK voitti viidennen mestaruutensa. Tikkanen on pelannut kaikkiaan 877 NHL-runkosarjaottelua ja hän on viisinkertainen Stanley Cup -voittaja. MM-tasolla “Tiki” edusti Suomea viidesti MM-kisoissa ja saavutti yhden pronssin. Tikkanen oli mukana Naganon olympialaisten (1998) pronssijoukkueessa sekä Kanada Cupissa 1987 ja 1991 (pronssia).

145. Stig Wetzell voitti pelaajaurallaan kaikkiaan kolme mestaruutta ja yhteensä seitsemän SM-mitalia. Wetzell päätti uransa 1983, kun HIFK voitti viidennen mestaruutensa. HIFK:n tähtimaalivahdin uraa varjosti pitkään Suomen MM-kotikisoissa 1974 tapahtunut epäselvä doping-skandaali, mutta hänen maineensa puhdistettiin viimein 2003, kun Suomen Jääkiekkoliitto aateloi Wetzellin kiekkoleijonaksi. 53 A-maaottelun mies edusti Suomea kaksissa MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa.

147. Carl Brewer toimi HIFK:ssa 1968-1969 pelaaja-valmentajana ja oli vahvasti mukana luomassa helsinkiläisseuran tavaramerkiksi noussutta periksi antamatonta pelitapaa. Brewer oli jo Suomeen saapuessaan NHL:n tähtipuolustaja, ja kanadalaisen saapuminen HIFK:hon sinetöi helsinkiläisseuran ensimmäisen SM-sarjan mestaruuden.

149. Alpo Suhonen edusti pelaajaurallaan kolmea seuraa SM-sarjassa: Karhuja, Ässiä ja Jokereita. Hän voitti 1971 SM-mestaruuden, mutta Suhonen tunnetaan parhaiten valmentajana. Hän luotsasi A-maajoukkuetta vuosina 1982-1986. 2000 Suhonen nousi ensimmäisenä eurooppalaisena NHL-seuran päävalmentajaksi, kun hän otti Chicago Blackhawksin komentoonsa.

159. Hannu Kapanen pelasi SM-sarjassa ja SM-liigassa kaikkiaan 320 runkosarjaottelua, HJK:n, Karhu-Kissojen, Jokereiden ja HIFK:n paidassa. Kapasen pelaajaura päättyi 1980 HIFK:n mestaruusjuhlaan. “Hannes” edusti leijonia kertaalleen sekä MM-kisoissa että olympialaisissa. Valmentajana Kapanen luotsasi neljää SM-liigajoukkuetta ja hänet palkittiin 1997 parhaimpana valmentajana Kalevi Numminen -palkinnolla, kun Kapasen valmentama HPK ylsi pronssille. Vuotta myöhemmin hän johdatti 20-vuotiaiden maajoukkueen MM-kultamitaleille. Vaikuttaa tällä hetkellä KalPassa poikiensa Samin ja Kimmon kanssa.

161. Sakari Lindfors pelasi HIFK:ssa kaikkiaan yksitoista kautta vuosina 1985-2002. SM-liigapelejä Lindforsille kertyi 670 kappaletta, näistä “Sakke” aloitti 508. Suomessa pelatessaan hän edusti ainoastaan HIFK:ta, jossa hän voitti mestaruuden 1998. Calgaryn olympialaisissa 1988 hänen kaulaansa ripustettiin hopeamitali, jonka Lindfors kuitenkin lahjoitti Tampereen jääkiekkomuseolle, koska ei pelannut turnauksessa yhtään ottelua Suomen maalilla. MM-kisoissa Lindfors edusti Suomea neljästi ja oli tuomassa Prahasta yllätyshopeaa 1992. “Sakke” toimii pelaajauran jälkeen pitkään IFK:n liigajoukkueen maalivahtivalmentajana sekä joukkueenjohtajana. Siirtyi IFK:n seitsemännen mestaruuden (2011) jälkeen KHL:ään maalivahtivalmentajaksi.

164. Mika Nieminen aloitti SM-liigauransa Ilveksessä 1985, josta hän siirtyi Kiekko-Reippaan, Lukon ja Jokereiden kautta HIFK:hon kausiksi 1998-2001. Nieminen keräsi kaikkiaan 475 SM-liigaottelussa tehot 166+301=467 ja hänet valittiin vuoden tulokkaaksi 1988. Kaksi vuotta myöhemmin Nieminen valittiin vuoden tehopelaajaksi ja SM-liigan All Stars -miehistöön. Nieminen oli mukana voittamassa kahta SM-hopeaa, joiden lisäksi HIFK-hyökkääjän palkintokaapista löytyvät MM-kulta vuodelta 1995 ja kaksi MM-hopeaa. Nieminen edusti Suomea MM-tasolla seitsemän kertaa ja on pelannut myös kahdesti pronssia voittaneissa olympiajoukkueissa(1994 ja 1998). Vuonna 1996 “Veikko” oli mukana Suomen World Cup-joukkueessa. Nieminen toimii tällä hetkellä KooVeen juniorivalmentajana sekä YLE Urheilun jääkiekkoasiantuntijana.

173. Ville Sirén aloitti uransa Tampereen Ilveksessä 1982. Vuotta myöhemmin Hartford Whalers varasi Sirénin toisella kierroksella. 1985 suomalaispuolustaja siirtyi pelaamaan Pohjois-Amerikkaan kuudeksi vuodeksi. Uransa viimeisen kauden (1998-1999) Sirén pelasi HIFK:ssa. Hän voitti urallaan yhden suomenmestaruuden, SM-hopeaa ja kaksi pronssia. Sirén edusti Suomea 1984 ja 1992 talviolympialaisissa, 1987 ja 1991 (pronssia) Kanada Cupissa sekä vuosien 1985, 1991 ja 1993 MM-kisoissa.

174. Simo Saarinen aloitti kiekkouransa HIFK:ssa 1980 ja tuli NHL-seura New York Rangersin varaamaksi 1982. Vuotta myöhemmin Saarinen oli mukana voittamassa HIFK:n viidettä suomenmestaruutta, yhteissaldo SM-liigauralta nousi 513 ottelussa 71+105 pisteeseen. Saarinen edusti Suomea MM-tasoissa 1989 ja 1990. Calgaryn hopeajoukkueen (1988) lisäksi Saarinen osallistui olympialaisiin 1984 ja 1992.  Pelaajauran jälkeen Saarinen toimi HIFK:ssa apuvalmentajana kausina 1996-1998. Tämän jälkeen hän siirtyi tuomariksi ollen SM-liigan paras päätuomari vuosina 2001 ja 2002. Nykyään Saarinen toimii IFK:ssa juniorivalmentajana.

180. Darren Boyko pelasi HIFK:ssa yli kymmenen vuotta kausina 1985-1996. Kanadalaishyökkääjän tilille kertyi kaikkiaan 521 SM-liigan runkosarja- ja pudotuspeliottelua, joissa hän tehtaili pisteet 177+250=427. HIFK:ssa Boyko voitti yhden hopeanmitalin ja kolme pronssimitalia.

182. Hannu Aravirta aloitti kiekkouransa SaPKo:n riveissä, josta hän siirtyi TuToon (1973-1974) ja Kärppiin (1975-1978 ja 1981-1983). Pelaajaurallaan Aravirta voitti yhden SM-pronssin. Valmentajaksi siirryttyään Aravirta on luotsannut muiden muassa JYP Ht:tä, Jokereita, HIFK:ta (2003-2005) ja Pelicansia. Vuonna 1989 hänet valittiin SM-liigan parhaimmaksi valmentajaksi. Leijonien peräsimessä hän on voittanut kakkosvalmentajana olympia – ja MM-hopeaa 1994 ja MM-kultaa 1995. Päävalmentajana Aravirralle kertyi kolme MM-hopeaa ja yksi pronssi. Naganon olympialaisissa 1998 Aravirta luotsasi Leijonat pronssille. Valmentaessaan 20-vuotiaiden maajoukkuetta kausina 2004-2006 Aravirta vei pikkuleijonat kahdesti pronssimitaleille. “Ara” valmentaa tällä hetkellä Kärppien liigajoukkuetta.

189. Antti Törmänen siirtyi IFK:n päävalmentajaksi keväällä 2014. Pelaajaurallaan Törmänen voitti MM-kultaa 1995, MM-hopeaa 1998 ja 1999, sekä olympiapronssia 1998. Liigassa hän voitti neljä SM-kultaa, yhden -hopean ja yhden -pronssin. Valmentajana Törmänen on voittanut Nuorten SM-kultaa (Blues), Mestiksen mestaruuden (Sport) sekä Sveitsin mestaruuden Bernissä 2013. IFK:n hän luotsasi SM-hopealle 2016.

200. Erkka Westerlund työskenteli IFK:n päävalmentajana kaudet 1997-1999. Westerlundin komennossa IFK voitti Suomen mestaruuden keväällä 1998 ja SM-hopeaa 1999.

205. Matti Väisänen pelasi IFK:ssa kaudet 1967-1973. Hän voitti kaksi Suomen mestaruutta joukkueen riveissä ja työskenteli joukkueen päävalmentajana kaudet 1975-1978.

219. Iiro Järvi pelasi IFK:ssa kaudet 1983-1988 ja 1991-1996. Hän teki IFK:ssa pelaamissaan 389 runkosarjaottelussa tehot 112+192=304 ja 42 pudotuspeliottelussa tehot 13+23=36. Hän voitti olympiahopeaa 1988, SM-hopeaa 1986, 18-vuotiaiden EM-hopeaa 1983 ja 20-vuotiaiden MM-hopeaa 1984.

224. Sami Kapanen kiekkoili IFK:ssa yhden kauden ajan ennen NHL:ään siirtymistään. Kapanen edusti IFK:ta kauden 1994-1995 ja voitti MM-kultaa Leijonissa IFK-kauden päätteeksi. NHL:ssä Kapanen edusti Pohjois-Amerikassa AHL-liigan Springfield Falconsia sekä NHL:ssä Hartford Whalersia, Carolina Hurricanesia ja Philadelphia Flyersia. Yhteensä Kapanen pelasi 12 NHL-kauden aikana 831 runkosarjaottelua ja teki niissä 458 tehopistettä (189+269). Kapanen on toisen polven Jääkiekkoleijona, sillä hänen isänsä Hannu Kapanen aateloitiin vuonna 2005.

226. Ville Peltonen on yksi kaikkien aikojen
suomalaisista jääkiekkoilijoista. IFK:n kasvatti on kaksinkertainen Suomen mestari, maailmanmestari ja 13-kertainen mitalisti arvokilpailuissa. Lisäksi hän on voittanut Sveitsin mestaruuden Luganon riveissä. Peltonen siirtyi IFK:sta Pohjois-Amerikkaan kesällä 1995. Hän edusti NHL:ssä San Jose Sharksia, Nashville Predatorsia ja Florida Panthersia. Yhteensä Peltonen pelasi 382 ottelua ja teki niissä 148 (52+96) tehopistettä. Liigassa Peltonen on pelannut 420 ottelua. Hän oli IFK:n kapteeni joukkueen voittaessa Suomen mestaruuden 2011. Peltonen lopetti pelaajauransa keväällä 2014.

238. Toni Lydman muistetaan menestyksekkäästä urasta Suomen maajoukkueessa sekä erittäin pitkästä NHL-urastaan. Lydman ponnisti NHL-jäille pelattuaan SM-liigaa ensin kaksi kautta Tapparassa ja lopulta kaksi vuotta HIFK:ssa 1998-2000. Tämän jälkeen puolustaja siirtyi 12 vuodeksi pelaamaan NHL:ää Calgary Flamesin, Buffalo Sabresin sekä Anaheim Duksin riveihin. Maajoukkueessa Lydman saavutti kaksi MM-hopeaa, olympiahopean sekä -pronssin ja kertaalleen MM-pronssin. Hän kuului myös kevään 2004 hopeaan yltäneeseen World Cup -joukkueeseen. NHL:ssä hän pelasi huima 847 runkosarjan ottelua ja teki niissä 242 tehopistettä. Lydman aateloitiin kiekkoleijonaksi vuonna 2016.

248. Olli Jokinen siirtyi IFK:n riveihin kaudelle 1996-97. Joukkue sijoittui sarjassa yhdeksänneksi ja vielä teini-ikäinen Jokinen oli IFK:n kolmanneksi paras pistemies tehoilla 14+27=41. Seuraavalla kaudella IFK voitti SM-Liigan mestaruuden. Jokinen oli jälleen joukkueensa kolmanneksi paras pistemies runkosarjassa. Pudotuspeleissä Jokinen voitti maalikuninkuuden seitsemällä osumallaan yhdessä IFK:n Jarkko Ruudun kanssa. Jokinen teki mestaruuden ratkaisseen osuman Ilvestä vastaan kolmannen finaaliottelun jatkoajalla. Olli Jokinen pelasi IFK:n mestaruuskauden jälkeen upean uran NHL:ssä. Otteluita hänelle kertyi runkosarjassa 1231 ja pisteitä 321+429=750. Jokinen toimi Florida Panthersin kapteenina kausina 2003-08. Jokinen voitti alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden vuodenvaihteessa 1997-98. A-maajoukkueessa otteluita kertyi 157 ja pisteitä 52+41=93. MM-kisoissa Jokinen voitti kolme hopeaa ja kolme pronssia, olympialaisissa yhden hopean ja kaksi pronssia.

250. Jarkko Ruutu pelasi IFK:n juniorijoukkueissa vuosina 1991–1995. Liigadebyyttinsä hän teki kaudella 1996-97 ja kaudella 1998–99 Ruutu toimi IFK:n kapteenina, jonka päätteeksi hän siirtyi NHL:ään. NHL-urallaan Ruutu edusti useampaa seuraa aina kaudelle 2010–11 saakka. Liigassa Ruudulle kertyi runkosarjassa otteluita 318, joissa hän teki 77+91=168 pistettä. NHL:n puolella Ruutu teki 58+84=142 pistettä 652 ottelussa. Maajoukkueessa Ruutu pelasi kolmet olympiakisat ja seitsemät MM-kisat.

251. Kimmo Timonen teki lopullisen läpimurtonsa pelatessaan IFK:ssa mestaruuskaudella 1997–98. Timonen oli IFK:n varakapteeni ja osa SM-Liigan kaikkien aikojen parasta puolustusta. Kauden päätteeksi Timonen suuntasi Pohjois-Amerikkaan ja NHL:ään, missä hän pelasi 16 kautta, 1213 ottelua ja teki tehot 121+485=606. Timonen oli suurimman osan NHL-urastaan joukkueensa kapteenistossa. Timonen pelasi maajoukkueurallaan viidet olympialaiset (yksi hopea, kolme pronssia) ja seitsemät MM-kisat (kolme hopeaa). Timonen pelasi A-maajoukkueessa 154 ottelua ja teki 17+51=68 pistettä.

257. Niklas Hagman on IFK:n kasvatti toisessa polvessa. Hän pelasi IFK:n liigajoukkueessa kahdella kaudella 1997-1999, mutta teki lopullisen läpimurtonsa kansalliselle huipputasolle Kärpissä ennen siirtymistään NHL:ään. Pohjois-Amerikassa Hagman pelasi Floridan, Dallasin, Toronton, Calgaryn ja Anaheimin joukkueissa kymmenen kauden aikana 770 runkosarjaottelua ja teki niissä tehot 147+154=301. Uransa viimeisinä vuosina Hagman pelasi neljä kautta KHL:ssä ja Liigassa Ässissä, Kärpissä ja HPK:ssa. Suomen maajoukkueessa Hagman pelasi kuudet MM-kisat ja kolmet olympialaiset. Yhteensä maaotteluita hänelle kertyi 93 tehoin 21+17=38. Hagman teki MM-finaalin ratkaisseen jatkoaikamaalin U20-kotikisoissa 1998.

259. Tuomo Ruutu on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä IFK:n kasvateista. Hän pelasi mittavan, 12 kautta kattaneen NHL-uran ja oli Leijonien MM-kultaa 2011 voittaneen joukkueen tärkeimpiä pelaajia. NHL:ssä Ruutu edusti Chicagoa, Carolinaa ja New Jersey yhteensä 735 runkosarjan ottelussa ja teki niissä tehot 146+200=346. Ruutu on edustanut Suomea viisi kertaa MM-kisoissa ja kahdesti olympialaisissa. Mitalisaldoksi tuli yksi MM-kulta, yksi -hopea ja kaksi -pronssia, kaksi olympiapronssia sekä Maailmancupin toinen sija. Junioreissa hän voitti U18 MM-kultaa, U20 MM-hopeaa ja kaksi U20 MM-pronssia. Uransa viimeisen kauden hän edusti sveitsiläisseura HC Davosia. Kesällä 2021 Ruutu nimettiin Florida Panthersin apuvalmentajaksi.