Henkilökuva: Moderni voimahyökkääjä ja joukkueen sytyttäjä
IFK-kapteeni Lennart Petrell ei ole koskaan pitänyt mitään itsestäänselvyytenä. Kova ja periksiantamaton työnteko vei Petrellin aina NHL:ään asti.
Yli kymmenen kautta IFK:n liigajoukkueen mukana ollut Lennart Petrell on pelaaja, joka on noussut IFK-kannattajien suursuosikiksi periksiantamattoman pelityylinsä ansiosta. Uransa aikana maajoukkueessa, NHL:ssä, Sveitsissä ja Ruotsissa pelannut hyökkääjä uskoo pelaavansa uransa loppuun asti IFK:n kilpipaita päällä.
Päävalmentaja Ari-Pekka Selinin pilli soi Nordiksella harjoitusten päättymisen merkiksi. Osa IFK:n pelaajista lähtee pukukopin kautta loppuverryttelyille. Muutama jää vielä treenaamaan maalintekoa ja poistuu sen jälkeen kaukalosta.
Lennart Petrell astelee haastattelua varten Helsingin jäähallin katsomoon tuttu virne päällä. Ennakkoon noin 15 minuutin haastatteluksi sovittu setti venähtää ehkä vähemmän yllättäen lähes tunnin mittaiseksi, kun 33-vuotias hyökkääjä alkaa värittämään tuttuun tapaan tarinaa. Mutta mikäpä siinä. Lennun juttuja kuuntelee kyllä enemmän kuin mielellään.
Petrellistä on helppo tykätä juuri hänen pelityylinsä takia. Kyseessä on pelaaja, joka jättää jokaisessa ottelussa kaikkensa kentälle. Fyysinen ja isokokoinen hyökkääjä jakaa puhtaita taklauksia ja taklaa käytännössä kaikkea liikkuvaa, ajamatta kuitenkaan itseään ulos tilanteista. Petrell kuuluu myös Liigan parhaimpiin alivoimapelaajiin.
Petrell on todella arvostettu pelaaja IFK:n pukukopissa ja fanien ylivoimainen suosikki. Eikä syyttä, sillä hän on edustanut Liigassa pelatessaan vain IFK:ta. Alempien ketjujen duunaripelaajasta on vuosien varrella kehittynyt entistä kokonaisvaltaisempi jääkiekkoilija, joka pääsi kovan työnteon ansiosta näyttämään osaamistaan myös maailman arvostetuimmassa kiekkosarjassa NHL:ssä.
– Vaikka olen edennyt urallani jo pitkälle niin huomaan edelleen, että pystyn kehittymään. Varsinkin fysiikka menee eteenpäin ja pelin eri osa-alueiden pitäisi kehittyä siinä rinnalla. Pelaamisen tehokkuus on tällä hetkellä se asia, jota minun täytyy eniten parantaa. Haluan pelata isossa roolissa, Petrell kertoo.
On olemassa paljon esimerkkejä urheilijoista ja etenkin jääkiekkoilijoista, joiden ura on ollut hyvässä vauhdissa nuorempana. Sen jälkeen on tullut ikäviä loukkaantumisia, joiden takia peliura on saattanut jopa kokonaan päättyä. Petrell on kolhuista huolimatta pystynyt välttämään pidemmät loukkaantumiskierteet.
-Olen etuoikeutettu, kun minun ei tarvitse 33-vuotiaana murehtia kropasta tai fysiikasta jääkiekkoa ajatellen. Tietysti jos tässä aletaan kaikkia vammoja laskemaan ja menisimme IFK:n lääkäriltä Petri Heleniukselta penkomaan terveystietojani, niin eivät ne nyt ihan normaalilta näyttäisi. Murtumia on tullut, mutta ei mitään isoja. Pienempiä ei lasketa, Petrell sanoo.
Pelkästään kohnottavaa voimahyökkääjää Petrellistä ei saa vaan hänen pelaamisessa yhdistyvät taito, tahto ja kovuus. Lennun nuoruuden idoleihin lukeutuu kaksi Suomen kaikkien aikojen parasta maalintekijää.
– Jari Kurrista olen aina tykännyt ja myös Teemu Selänne on ollut iso idoli. Tuli seurattua molempien uraa juuri sen verran, miten NHL-uutisia pystyi seuraamaan 80-90-luvulla. Teemun kanssa pelasin lyhyesti maajoukkueessa ja olemme olleet myös samoilla jäillä Myyrmäessä ja Salmisaaressa, kun olemme valmistautuneet ulkomaan matkoihin. Oli kiva nähdä tavallaa sen, että mitä huipulle pääseminen vaatii ja miten siellä pysytään, Petrell sanoo.
Idoleita löytyy myös IFK:sta. Pihapelejä pelatessaan Petrell halusi aina olla pelipaikasta riippuen Sakari Lindfors, Pertti Lehtonen tai Mika Kortelainen. Lisäksi IFK-legenda Matti Hagman oli pelityylinsä ansiosta liigakaukaloissa kaudella 2003-04 debytoineelle Petrellille iso esikuva.
– Sakke, Pepe ja Kölli olivat isoja idoleita. Hakin pelejä en muista koskaan nähneeni paikan päällä ja se on jäänyt vähän harmittamaan. Tajusin Hakin suuruuden vasta vähän myöhemmin siinä vaiheessa, kun hän siirtyi Lahteen. Olen lukenut myös hänestä kertovan kirjan Petrell kertoo.
Petrell kertoo katsoneensa peliuransa aikana ylöspäin myös Kimmo Kuhtaa, Toni Söderholmia sekä Ville Peltosta, joiden kanssa hän pelasi samaan aikaan IFK:ssa. Petrell oli 11-vuotias, kun Peltonen teki MM-finaalissa hattutempun. Reilu 15 vuotta myöhemmin hän pääsi juhlimaan Peltosen kanssa Suomen mestaruutta.
Kipinä jääkiekkoon syttyi serkun jalanjäljissä – runsas lajitausta jääkiekon ohella
Petrell muistelee olleensa kuusivuotias, kun hän meni ensimmäistä kertaa Etelä-Vantaan Urheilijoiden eli EVUn kiekkokouluun. Homma lähti silloin liikkeelle Myyrmäen ulkojäillä eli ”Myrtsin” nykyisen harjoitushallin paikalla sijainneella ulkokaukalolla.
– Se meni sen verran hyvin, että rakastuin lajiin heti. Menin kiekkokoulusta Helsingin Kojootteihin ensimmäiseen joukkueeseeni ja siitä se homma sitten lähti pikkuhiljaa etenemään.
Selänteen, Kurrin, Hagmanin ja kumppanien lisäksi Yksi Petrellin isoimmista esikuvista oli hänen kuusi vuotta vanhempi serkku Joni Petrell, joka pelasi oman peliuransa aikana useamman vuoden ulkomailla. Myös Lennun kaksi vuotta nuorempi pikkuveli Henri Petrell pelasi jääkiekkoa IFK:n B- ja A-junioreissa.
– Joni oli minulle pitkään suuri jääkiekkoidoli. Kävin katsomassa hänen pelejä jo pikkupoikana ja hän oli yksi suurimmista syistä siihen, miksi aloin ylipäätään pelaamaan jääkiekkoa. Henkan kanssa tuli pelattua tiukkoja pihapelejä, mutta halusin aina olla kuin Joni. Henkka aloitti pelaamisen vähän myöhemmin eikä jatkanut enää A-juniorikausien jälkeen, Petrell kertoo.
Jääkiekon ohella Petrell harrasti nuorempana todella monipuolisesti urheilua. Hän pelaili jääkiekkojoukkueen kanssa kaukalopalloa sekä jääpalloa helsinkiläisessä Botniassa. Näiden lisäksi yleisurheilu kulki pitkään rinnalla. Jalkapalloa Petrell pelasi perinteikkäässä Helsinki Cupissa, vaikka ei koskaan harrastanut futista tosissaan.
– Yleisurheilin pitkään ja kokeilin vuosien varrella vähän kaikkia lajeja. Olin ehkä parhaimmillani pitkillä matkoilla. Se oli hyvää treeniä ja sitä tuli harrastettua pitkään, Petrell kertoo.
Petrell pelasi myös salibandya 13-14-vuotiaaksi asti kahdessa eri seurassa, Helsingin Kiekossa ja Tapanilan Erässä. Palloilulajien pelisilmä näkyi myös parketilla.
– Säbän pelaaminen alkoi Tapanilan kirkon salibandykerhossa. Pelasimme ensin seurakunnan turnauksia, mutta kun halusimme osallistua SM-sarjaan niin kirkon jengillä ei saanut osallistua. Siitä inspiroituneena laitoimme samalla porukalla uuden jengin pystyyn Helsingin Kiekon nimellä. Se joukkue oli räätälöity meidän tarpeeseen ja voitimme silloin nuorempana Suomen mestaruuden. HelKin nimellä oli hetken myös lätkätoimintaa, Petrell kertoo.
Tapanilan Erässä pelatessaan Petrell ja hänen joukkueensa osallistuivat maailman suurimpana salibandyturnauksena pidettävään Storvreta Innebandy Cupiin. Petrellin joukkue voitti Ruotsissa järjestetyn turnauksen ja hänet valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.
– Sain siitä palkinnoksi jonkun stagan, joka on varmaan vieläkin mutsilla ja faijalla jossain jemmassa. Meinasin lentää finaalissa pihalle. Kuulin vihellyksen ja luulin ensin, että se oli tuomari, mutta vihellys tulikin katsomosta. Otin pallon kädellä alas ja laitoin sen nopeasti peliin. Onneksi sitä ei katsottu punaisen arvoiseksi, joten sain siitä keltaisen, Petrell nauraa.
Ei mahtunut IFK:n B-junioreihin – kausi 2003-04 oli ratkaiseva tekijä ammattilaisuralle
Petrell muistaa siirtyneensä IFK:hon Karhu-Kissoista 11-12-vuotiaana.
Voimahyökkääjänä koko ammattilaisuransa aikana tunnettu hyökkääjä oli vielä B-junnuissa fyysisesti ”raakile”. Fyysinen kehitys laahasi snadisti perässä ja fysiikan kanssa oli hakemista. Ehkä tästä syystä johtuen Petrell ei aikanaan mahtunut IFK:n nuorempaan B-juniorijoukkueeseen, joten edessä oli paluu Karhu-Kissoihin ja Pirkkolan jäähalliin.
Jälkikäteen mietittynä se saattoi olla yksi Petrellin tärkeimmistä vuosista junioriuralla.
– Pääsin pelaamaan B-junnujen ykkösdivarissa niin paljon kuin halusimme. Kauden päätteeksi nousimme SM-sarjaan ja pääsin pelaamaan noin kymmenen matsia A-junioreiden kanssa sekä kaksi peliä miesten divaria. Miesten jengissä pelasi serkkuni Jonin pelikavereita, joiden pelejä olin käynyt katsomassa pikkupojasta asti, Petrell kertoo.
Karhu-Kissoissa pelatun vuoden jälkeen Petrell siirtyi takaisin IFK:hon ja hän voitti IFK:n A-junioreissa pelatessaan Suomen mestaruuden lisäksi kaksi SM-pronssia. A-junioreiden SM-pronssiin päättyneellä kaudella 2003-04 hän voitti myös pudotuspelien pistepörssin iskemällä 10 otteluun tehot 6+7. Samalla kaudella Petrell voitti myös liigajoukkueen kanssa SM-pronssia.
Kun toimistolta alkoi tulla viestiä, niin Petrellin ajatukset vakavoituivat. Vasta silloin hän kertoo tajunneensa, että jääkiekosta saattaisi kovan työn myötä tulla hänelle jonain päivänä ammatti.
– Muistaakseni Pentti Matikainen ja Tom Nybondas sanoivat molemmat, että nyt olisi Lennu sellainen tilanne, että kannattaa keskittyä jääkiekkoon. Sain hoidettua lukion kolmessa vuodessa ja oli tosi hyvä, että pääsin sieltä pois. Vaikka A:ssa tuli menestystä niin mietin, että pääsen jossain vaiheessa liigarinkiin, jos kaikki natsaa. Kun pääsin haistelemaan liigatreenien meininkiä niin tajusin, että tästä saattaa tulla jotain. Seuraavana syksynä pelasin ensimmäiset liigapelini ja sen jälkeen edessä oli alle 20-vuotiaiden MM-kisat.
Petrell pelasi ensimmäisellä liigakaudellaan kahdeksan ottelua runkosarjassa ja yhden ottelun pudotuspeleissä. Sekä Liigassa että Kolleissa pronssijuhliin päättynyt kausi seurajoukkueessa kruunautui Helsingissä järjestettyihin alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin, jossa Petrell oli mukana voittamassa MM-pronssia.
– Se oli upea ja jännittävä kokemus. Etukäteen hieman harmitti, että kisat pelattiin Helsingissä. Kun niitä kisoja on kuitenkin aika kivoissa kaupungeissa järjestetty niin istuin sitten samassa kopissa nuorten MM-kisoissa. Jälkikäteen ei tietysti harmita tippaakaan, kun tajusi että kuinka hieno ja iso juttu se oli. En missään nimessä olisi lähtenyt mihinkään muualle, vaikka olisi maksettu, Petrell kertoo.
Suomi voitti pronssiottelussa Tsekin maalein 2-1. Suomen joukkueessa pelasi Petrellin lisäksi mm. Valtteri Filppula, Sami Lepistö, Petteri Nokelainen, Tuukka Rask, Ville Varakas, Sean Bergenheim sekä Petri Kontiola.
– Lähdimme turnaukseen haastajana. Meillä oli hyvä ikäluokka ja siitä joukkueesta on tullut aika monta hyvää pelimiestä. Olin itse turnauksen aikana pari matsia pelikiellossa ryntäämisen takia. Nykyään sitä kutsuttaisiin päähän kohdistuneeksi taklaukseksi. MM-pronssi ja menestyminen niissä kisoissa antoivat paljon uskoa tulevaan, Petrell kertoo.
Kutsu alle 20-vuotiaiden MM-kotikisoihin ei ollut itsestäänselvyys. Petrell ei ollut aikaisemmin ollut maajoukkueessa ja hän kertoo päässeensä mukaan joukkueeseen ”takaportin kautta”.
– Silloin nuorten maajoukkueelle järjestettiin ensimmäistä kertaa Mestis-kiertue, jossa pelasimme kaikkia Mestis-jengejä vastaan. Siellä meni pelit aika hyvin ja sain onnistumisia. Koska rinki oli niin iso niin sen takia sain mahdollisuuden. Olen aika hyvin osannut käyttää urani aikana kaikki mahdollisuudet, jotka olen saanut. Sain MM-paikan ihan oikeutetusti. Se on ehdottomasti yksi niistä asioista, joista voin olla ylpeä, Petrell sanoo.
Petrell edusti Edmonton Oilersia kahden kauden ajan ja pelasi NHL:ssä 95-ottelua. Kuva: Dale MacMillan
NHL-varaus ja pelivuodet Edmontonissa
Kolmeen pronssiin päättyneen kauden jälkeen Columbus Blue Jackets varasi Petrellin NHL:ään vuoden 2004 varaustilaisuudessa kuudennella kierroksella. Petrell ei kuitenkaan koskaan saanut loukkaantumisten takia mahdollisuutta vakuuttaa Columbuksen seurajohtoa taidoistaan. Hän pelasi ensimmäiset NHL-ottelunsa seitsemän vuotta varauksen jälkeen.
– Varauksen jälkeen neljästä kesästä kolme meni loukkaantumisten takia ohi. Minulta leikattiin toinen olkapää, toinen lonkkanivel ja sen jälkeen olin armeijassa yhden vuoden. Kun kotiuduin niin käänsin vielä nilkan nivelsiteet, Petrell kertoo.
– En koskaan päässyt edes Columbuksen tulokasleirille, kun olin loukkaantuneena. Eivät he minun varaan mitään olleet laskeneet. Se meni kokonaan ohi, eikä se ollut minulle iso asia. NHL-varaus on tietysti jälkikäteen mietittynä hieno juttu, mutta se oli jälleen yksi sellainen asia, jonka varaan en laskenut yhtään mitään, Petrell sanoo.
Petrell pelasi liigauransa tehokkaimman kauden kaudella 2010-11, jolloin IFK voitti seurahistoriansa seitsemännen Suomen mestaruuden. Tämän jälkeen tie vei Edmonton Oilersiin, jossa hän onnistui murtautumaan välittömästi NHL-miehistöön.
– Edmonton oli iso ja jännittävä paikka. Lähdin sinne yksin taistelemaan pelipaikasta. Joukkue oli täynnä nuoria huippulupauksia, joilla oli yhden suunnan sopimus. Scouting-puolella ehkä tiedettiin jotain, mutta Oilersin valmennusjohdosta kukaan ei tiennyt minusta ennakkoon yhtään mitään. Harjoitusleirillä oli 1-2 pelipaikkaa tarjolla, joista otin toisen. Se on ehdottomasti yksi isoimmista saavutuksistani, Petrell kertoo.
Kahden kauden aikana Petrellille kertyi lopulta yhteensä 95 NHL-ottelua, joissa hän merkkautti tehopisteet 7+11.
– Edmonton oli upea kaupunki ja asiat toimivat hienosti. Oli hienoa nähdä, että pystyin pelaamaan hyviä vastustajia vastaan illasta toiseen. Ensimmäinen vuosi meni opetellessa ja toinen selkeästi paremmin. Minulla oli enemmän itseluottamusta ja pystyin olemaan oma itseni sekä kopissa että jäällä.
– Edmontonissa oli aina halli täynnä, vaikka menestystä ei ole tullut moneen vuoteen ja vieläkin se odotuttaa itseään. Ihmiset osasivat kaupungilla hyvin lukea millainen päivä sinulla oli ja kunnioittivat sinua jääkiekkoilijana. Jos joskus oli huono päivä niin he olivat positiivisia, eivätkä tulleet antamaan kritiikkiä. Joukkue oli isosti esillä kaupungissa ja se oli iso asia koko yhteisölle. Oli hienoa olla mukana siinä, Petrell hehkuttaa.
Toinen kausi Edmontonissa starttasi lopulta vasta tammikuussa, kun NHL:n työsulkuun saatiin pitkien neuvotteluiden jälkeen ratkaisu. Petrell pelasi sillä kaudella 26 liigaottelua IFK-paidassa ennen paluuta Pohjois-Amerikkaan.
– Toinen tyttäreni syntyi Edmontonin kotiavauksen aikana. Odotin ennen kauden alkua viimeiseen asti, että olisin nähnyt lapseni syntymän, mutta jouduin lähtemään training campille. Siinä meni 8-9 viikkoa ennen kuin näin tyttären ensimmäistä kertaa. Olihan se snadisti outoa, mutta nykyään on helppo pitää yhteyttä ja nähdä vaikka Skypessä. Lopulta oli hienoa saada koko perhe Edmontoniin, Petrell muistelee.
Sveitsin ja Ruotsin pääsarjat olivat hienoja kokemuksia
Kahden Edmontonissa vietetyn kauden jälkeen Petrellin matka jatkui vuodeksi Sveitsiin Genève-Servetten riveihin sekä kahdeksi kaudeksi Ruotsiin Luulajaan. Entisellä Edmonton-valmentajalla oli oma lusikkansa sopassa Sveitsi-kuviossa.
– Sain muutamasta sveitsiläisseurasta kyselyitä. Edmontonia minun aikana valmentanut Ralph Krueger soitti, että Genèveä koutsannut Chris McSorley oli ottanut yhteyttä. Ralph suositteli, että kannattaa lähteä, jos ei ole mitään. Genève oli kuulemma maana ja paikkana sellainen, joka kannattaa kokea ja nähdä. Lisäksi NLA:ssa pelattiin hyvää lätkää, joten myös sen takia halusin lähteä sinne, Petrell kertoo.
Pohjois-Amerikassa vietetyn kahden kauden jälkeen ero Sveitsin pääsarjan kanssa oli kuin yöllä ja päivällä.
– Siellä mennään isoissa kaukaloissa sen suuremmin puolustelematta. NLA on hyvin hyökkäysvoittoinen sarja. Meillä oli tiivis ja hyvä joukkue. Genève oli äärimmäisen hauskaa porukkaa ja tulimme hyvin toimeen keskenämme. Hävisimme välierissä seiskapelin ja se jäi tietysti harmittamaan.
Genèvessä vietetyn vuoden jälkeen Petrell siirtyi Ruotsin pääsarjaan Luulajaan, jossa hän pelasi kahden kauden aikana 82 runkosarjaottelua ja 20 pudotuspeliottelua. Petrell voitti Luulajan kanssa myös CHL:n mestaruuden 2015.
– Luulajan valmennusjohto näki todella paljon vaivaa ja he ilmoittivat suoraan, kuinka kiinnostuneita he olivat minusta. Kun samaan aikaan Sveitsissä mietittiin, että jatkuuko homma vai ei, niin Luulaja ilmoitti ehdottomasti haluavansa minut. Ratkaisu syntyi nopeasti.
Noin 50 000 asukkaan Luulaja sijaitsee Pohjois-Ruotsissa.
– Luulaja on kaupunkina ihan loistava. Viihdyimme siellä perheen kanssa todella hyvin. Ihmiset ovat mukavia, vähän niin kuin joka paikassa, jossa olen ollut. Tiivis yhteisö ja iso jääkiekkojoukkue, joka on iso osa kaupunkia ja sen asukkaita, Petrell hehkuttaa.
– Luulajassa oli myös nättiä se, että marraskuusta huhtikuun alkuun oli paljon lunta ja monta aurinkoista päivää. Se sopii luonteeseeni, sillä olen aina tykännyt kunnon talvesta. Luulajassa oli mahtavat ulkoilumahdollisuudet. Ennen Ruotsin reissua en ollut aikaisemmin a) nähnyt revontulia ja b) ollut saamelaismarkkinoilla, Petrell naurahtaa.
Petrell lähestyy kovaa vauhtia 500 pelatun liigaottelun rajapyykkiä. Kirjoitushetkellä hänellä on tilillä 99 liigamaalia, joten sadan liigamaalin kerhoon nouseminen on enää ajan kysymys. Hänellä on takana jo tässä vaiheessa peliura, josta moni voi vain haaveilla.
– Suomessa pelatessani unelmoin, että olisi kiva pelata joskus Ruotsissa ja Sveitsissä. NHL:ästä en koskaan haaveillut, vaikka olihan se tietynlainen unelma. Sveitsi ja Ruotsi olivat jääkiekkokulttuureiltaan sellaisia maita, jotka oli siisti kokea. Sen voin sanoa, ettei varmaan hirveästi jää mikään uran päättymisen jälkeen kaivelemaan. Olen todella iloinen, että tuli tehtyä juuri nuo reissut.
Ensimmäinen kausi IFK:n kapteenina: ”Suuri kunnia”
Petrell on IFK:n historian 27. kapteeni. Hän edustaa IFK:n kannattajille juuri niitä asioita, joiden takia fanit voivat olla aidosti ylpeitään joukkueen kapteenista. Stadilainen ja taisteleva soturi, joka tarpeen vaatiessa vaikka syö kiekon, jos se auttaa omaa joukkuetta menestymään.
Miten Petrell itse kokee IFK:n kapteenina olemisen?
– Onhan se iso asia. Se on myös yksi niistä jutuista, joita ollaan pikkupoikana leikitty. Että ollaan IFK:n kapteenina nostelemassa Kanada-maljaa. IFK:n kapteenina olemiseen liittyy kaikki ne perinteet, joita tässä hallissa ollaan päästy vuosien varrella kokemaan. Kapteenina olet kuitenkin etulinjassa johtamassa tätä joukkuetta joka päivä, Petrell saoo.
– Kapteenina olemiseen liittyy aika paljon asioita, joita en oikein osaa edes selittää. Pitää kantaa vastuuta ja tähän mennessä olen onnistunut siinä todella hyvin. En voi väittää, etteikö olisi aika nautittavaa touhua olla IFK:n kapteeni. Olen nauttinut jokaisesta päivästä ja tämä on minulle suuri kunnia.
Käynnissä oleva liigakausi on Petrellille 11:s kausi IFK:n liigajoukkueen mukana. Petrellin mukaan tämän kauden joukkueessa on erittäin hyvä joukkuehenki, joka välittyy hyvänä fiiliksenä erityisesti pukukopissa. Yhtenäinen ja tiivis joukkuehenki rakentui jo kesällä, kun joukkue vietti pitkiä päiviä yhdessä harjoitusten parissa.
– Ei siellä ketään tarvinnut vahtia, että tekeekö hommia. Päinvastoin. Fysiikkavalmentajamme Harri Yrttiaho joutui välillä himmaamaan jätkiä, etteivät he vedä ihan hapoille, kun olisi pitänyt pystyä treenaamaan vielä seuraavana päivänä. Painoimme kysymättä aika lujaa ja se on välittynyt tästä jengistä koko kauden ajan. Läppä lentää, mutta hommat tehdään tosissaan, Petrell kiittelee.
Yksi kysymys on aivan pakko kysyä. Moni joukkueurheilua seuraava on varmasti kuullut joukkueen sisäisistä sakkokassoista. Sakkokassan tuotot menevät yleensä sarjatauoilla tai kauden päätteeksi joukkueen virkistystoimintaan, eli jokainen jengin jäsen pääsee näin ollen nauttimaan myös toisten pelaajien ”hölmöilyistä”
Kuka IFK:ssa toimii sakkokenraalina ja miten sakkojärjestelmä toimii? Sakkojen suuruus vaihtelee ja yleisin syy sakoille on esimerkiksi myöhästyminen joukkueen sovitusta aikataulusta.
– Huumori ja leikkimielisyys ovat myös osa meidän sakkojärjestelmää. Se on todella vakavaa, mutta samalla hauskaa ja sieltä saa hyviä tarinoita. Muuli (Micke Åsten) on meillä sakkokenraalina. Jääkiekkojoukkueissa yritetään yleensä roolittaa niin täytyy sanoa, etten ole aivan vakuuttunut, että se roolitus on mennyt ihan nappiin. Muuli hoitaa hommansa kunnialla, ei siinä mitään. Ehkä sellainen jämäkkyys puuttuu ja hän voisi tavallaan olla periksiantamattomampi tietyissä tilanteissa. Eihän Muuli missään nimessä pehmeä äijä ole, mutta hänessä on vähän sellaista tuuliviirin vikaa, Petrell sanoo.
– Joukkueessamme ei ole tällä kaudella ketään isoa sakkomagneettia. Tähän mennessä kaikki ovat aika tasaisesti niitä saaneet. Kun tulee sakkoja, niin ne on hienoja vääntöjä, kun joku alkaa purnaamaan ja sitten ruvetaan kimpassa väittelemään. Moni on usein sakon saajan puolella eli Muulia vastaan. Tällä kaudella ei ole ollut mitään ennenkuulumatonta. Aika nätisti on menty.
Kävi tällä kaudella mitä tahansa niin yksi asia on jo varma.
– Luulen vahvasti, ettei Muulin kaksivuotista määräaikaissopimusta sakkokenraalina tulla enää jatkamaan ensi kaudella, Petrell nauraa.
”Viihdyn IFK:ssa ja uskon, että kilpipaita pysyy päällä loppuun asti”
Vuonna 2004 pelattujen nuorten MM-kilpailuiden lisäksi Petrell on edustanut Suomen maajoukkuetta neljästi EHT-turnauksissa. Viimeisimmät maajoukkuepelit ovat kaudelta 2014-15 ja tilille on kertynyt vuosien varrella yhteensä 39 A-maaottelua.
Petrell ei missään nimessä sulje maajoukkuekuvioita pois tavoitteistaan.
– Unelma MM-kisoista elää ehdottomasti vielä vahvana. Se on toisaalta vähän sama juttu kuin kaikissa muissa asioissa urani aikana. Niin pitkään kun mitään ei tapahdu niin unelmat ovat vain unelmia.
– Omat tavoitteeni ovat kirkkaasti seurajoukkueessa. Yritän kehittää itseäni joka päivä ja tulla paremmaksi jääkiekkoilijaksi. Välillä tulee otettua taka-askelia, välillä kehitys on hitaampaa, välillä tulee hyviä ja välillä huonoja hetkiä. Se on turhauttavaa, kun tietää, että tekee oikeita asioita.
Petrell teki IFK:n kanssa täksi kaudeksi kaksivuotisen jatkosopimuksen, joka pitää IFK-ikonin seurassa kauden 2019 loppuun asti. Petrell on viimeisen päälle joukkuepelaaja ja erittäin pidetty HIFK:n pukukopissa.
On vaikea nähdä, että hän pelaisi uransa aikana missään muussa liigajoukkueessa kuin IFK:ssa. Voisiko hän jopa pelata uransa loppuun asti IFK:ssa?
– Aina voi tapahtua jotain, mutta en näe mitään syytä, että siirtyisin täältä pois. Tällä hetkellä näyttää, että minulla on paljon pelivuosia jäljellä. Tunnelin pää ei ole vielä näkyvissä. Haluan ehdottomasti viettää jäljellä olevat pelivuodet tässä hallissa. Tai kuka tietää, jos Nordiksen viereen tulee isompi halli niin voin siirtyä sinne myös. Viihdyn IFK:ssa ja uskon, että kilpipaita pysyy loppuun asti päällä.
Teksti: Toni Saukkola
