0-0

HENKILÖKUVA: Aleksi Laakso haluaa isoon rooliin IFK:ssa

28-vuotias Aleksi Laakso tuo IFK:n puolustukseen runsaasti kiekollista osaamista. Yhden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen paluun Suomeen tehnyt Laakso haluaa olla ensi kaudella IFK:ssa kuuden pelaavan puolustajan joukossa.

Syyskuussa 2009 SM-liigassa debytoinut Laakso pelasi viime kaudella Itävallassa EBEL-liigan Graz 99ersissa. Monikansallisessa EBEL-liigassa on seuroja Itävallan lisäksi Italiasta, Kroatiasta, Unkarista ja Tshekistä.

Grazin kausi päättyi runkosarjaan, jonka jälkeen Laakso siirtyi loppukaudeksi Tanskan pääsarjaan Rungsted Seier Capitalin riveihin. Laakso oli tanskalaisjoukkueen avainpelaajia tekemällä 14 pudotuspeliottelussa 4+7=11 tehopistettä ja voitti joukkueensa kanssa pronssia.

Laaksolle olisi ollut viime kaudella ottajia myös Liigassa. Miten hän päätyi pelaamaan Itävaltaan, joka ei ole kaikista perinteikkäimpiä jääkiekkomaita?

– Päätin heti Vaasan Sportiin mennessäni, että haluan sen kahden vuoden jälkeen nähdä muutakin kiekkoilua. Ensisijainen tavoitteeni oli päästä pelaamaan Ruotsiin tai ns. kovempiin kiekkomaihin.

Suomessa sopimukset tehdään usein selkeästi muita maita aikaisemmin, kun Ruotsissa sopimukset tehdään lähempänä kevättä. Pelipaikkaa ulkomailta tavoitellut Laakso joutui kohteliaasti kieltäytymään suomalaisseurojen tarjouksista.

– Otin tietysti aika kovan riskin, kun kieltäydyin kaikista agenttini kautta tulleista sopimuksista, mutta sanoin, että haluan katsoa tämän kortin loppuun asti. Ruotsista oli kiinnostusta, mutta sieltä ei lopulta tullut tarjousta. Itävalta oli samaan aikaan vaihtoehtona.

– Olin aina uhonnut, että haluan pelata ulkomailla niin pitihän sitä tilaisuuden tullessa lähteä.

Laakso oli suosittu pelaaja Grazin kannattajien keskuudessa.

Laakson mukaan pelit varsinkin EBEL-liigan kärkijoukkueita vastaan olivat kovatasoisia, vaikka pelien taso saattoi vaihdella paljon. Vuosi Itävallassa kasvatti Laaksoa sekä ihmisenä että pelaajana.

– Joukkueemme pelisysteemit eivät olleet niin kiveen hakattuja, joten tilanteita piti ratkoa ”pelaamalla”, kun aina ei tiennyt missä omat miehet kentällä menivät. Se oli omalla tavallaan kehittävää ja muutenkin reissu oli opettavainen, Laakso sanoo.

– Osaan ehkä nykyään katsoa asioita hieman eri kantilta kuin ennen ja arvostaa samalla suomalaista jääkiekkoarkea enemmän. Itävallassa joutui olemaan erilaisessa ympäristössä kuin on täällä Suomessa tottunut.

Laakso sai sosiaalista tukea Graz 99ersissa samaan aikaan pelanneelta Hannu Toivoselta, jonka kanssa hän istui pukukopissa vierekkäin. Itävallan reissu oli Laaksolle kokemuksena mielenkiintoinen, vaikka kaikki toimintatavat eivät olleetkaan sitä, mihin hän oli aikaisemmin Suomessa tottunut.

– Harjoittelu ei ollut niin ammattimaista ja se vaati todella paljon omatoimisuutta. Ihan samalla tavalla siellä oli paineet menestyä kuin muualla, mutta ei kuitenkaan oltu totuttu tekemään asioita menestyksen eteen. Itselle tuli aika nopeasti fiilis, etten halua jämähtää tänne vielä tämän ikäisenä.

– Tein viime vuonna valtavasti omatoimisesti hommia fyysisellä ja henkisellä puolella, että pääsen täksi kaudella Liigaan tai muualle ulkomaille, Laakso korostaa.

Itävallan reissulta on jäänyt mieleen myös unohtumattomia kokemuksia. Mieleenpainuvimman hetkensä Laakso koki, kun Graz oli lähdössä Ranskaan pelaamaan harjoitusturnausta. Itävaltalaisseura oli varannut koko joukkueelle halvat lennot Venetsiasta, johon ajaa bussilla Grazista noin viisi tuntia.

– Ensin hajosi bussi menomatkalla ja siinä odoteltiin pari tuntia ilman mitään kiirettä lentokentälle, kunnes tuli uusi bussi hakemaan. Torkahdin sen jälkeen ja heräsin jossain vaiheessa autojen tööttäilyyn Venetsian ruuhkassa. Meille ilmoitettiin, että emme ehdi sille Ranskaan lähtevälle lennolle ja lähdemme samalla kyydillä heti takaisin Graziin, Laakso nauraa.

– Kävimme siis päivän aikana pyörähtämässä Italiassa bussilla, ajoimme takaisin emmekä lähteneet ollenkaan turnaukseen. Kyllä me vähän Toivosen kanssa tuijottelimme toisiamme. Sinne turnaukseen oli kuitenkin tulossa ihan kovia jengejä Sveitsistä. Oli odotettu aika pitkään, että päästään näyttämään ja pelaamaan hyvätasoisia matseja. Olisihan tuo matkustaminen voitu hoitaa jossain muualla hieman muulla tavalla.

Laakso pääsi pelaamaan tanskalaisseura Rungsted Seier Capitalissa 37-vuotiaan Tanskan maajoukkuelegenda Morten Greenin kanssa samassa joukkueessa.

Omatoimisuus käynnisti sopimusneuvottelut IFK:n kanssa 

Laakso teki IFK:n kanssa toukokuussa 1+1-vuotisen pelaajasopimuksen. Sopimusneuvottelut lähtivät liikkeelle jo viime kauden aikana, jolloin Laakso otti itse yhteyttä IFK:n päävalmentajaan Ari-Pekka Seliniin, joka valmensi häntä HPK:ssa kaudella 2012-2013.

– Tein itse paljon hommia sopimuksen eteen soittamalla tutuille liigavalmentajille jo syksyllä. Atun kanssa vaihtelimme alkuun kuulumisia. Ilmoitin hänelle, että olen kiinnostunut paluusta liigaan. Hän kertoi IFK:n etsivän parhaillaan pakkeja ensi kaudelle ja sanoi, että palataan asiaan mahdollisesti myöhemmin. Se jäi siihen.

Aika ja päivät kuluivat, kunnes Laakso sai tietää agentiltaan, että IFK:sta ollaan tulossa katsomaan hänen pelejään Itävaltaan.

– Sain tietää etukäteen ottelut, johon IFK:lta oli tulossa tarkkailijoita. Latasin aivan kaiken niihin peleihin. Se oli itse asiassa vielä aika hauska homma, ettei IFK:sta kukaan ollut katsomassa niitä pelejä, joita luulin heidän olevan katsomassa, Laakso naurahtaa.

– Ilmeisesti sain kuitenkin vakuutettua tarkkailijat ja sain sopimustarjouksen. On tietysti mahtava fiilis, että olen tässä nyt. On kunnia-asia päästä näin legendaariseen ja menestyneeseen seuraan. Haluan osoittaa olevani luottamuksen arvoinen.

Etelä-Pohjanmaalta liigajäille

Laakso syntyi Seinäjoella vuonna 1990 ja aloitti jääkiekon pelaamisen viisi vuotta myöhemmin, kun hän meni ensimmäistä kertaa kiekkokouluun. Samassa kiekkokoulussa veteli ensimmäisiä luistinpiirtoja myös nykyinen IFK-hyökkääjä Juhani Tyrväinen, joka muutti myöhemmin perheensä kanssa Lahteen. Laakson ensimmäiseksi seuraksi valikoitui S-Kiekko ja hän harrasti 14-vuotiaaksi asti kesäisin myös pesäpalloa Seinäjoen Maila-Jusseissa.

Laakso pelasi nuorempana S-Kiekon väreissä keskimaan aluesarjaa, jonka kovimmaksi joukkueeksi hän mainitsee liigaseura JYPin. C-junioreissa S-Kiekko osallistui SM-karsintasarjaan ja pelasi loppukauden 1-divisioonassa. Keväisin Laakson joukkue osallistui turnauksiin mm. Ruotsissa sekä pääkaupunkiseudulla.

Vuonna 1979 perustetun S-Kiekon miesten edustusjoukkue pelaa nykyään Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla eli Suomi-Sarjassa. Tunnetuimpia S-Kiekossa pelanneita pelaajia lienevät Petri Kontiola, Ville Mäntymaa, Jyrki Louhi sekä Kristan Kuusela.

– Heistä on aina puhuttu Seinäjoella ja heidän pelejä on tullut seurattua pienempänä, Laakso sanoo.

Jääkiekko ei ole koskaan ollut Seinäjoella ykköslaji ja se on näkynyt myös lajin olosuhteissa. Seinäjoen kahdesta jäähallista ensimmäinen rakennettiin vuonna 1985 ja uudempi vuonna 2004. Jääurheilun olosuhteet ovat kuitenkin viime vuosina parantuneet Seinäjoella merkittävästi ja tulevana syksynä Seinäjoki saa lämmitetyn ja Mestis-kriteerit täyttävän jäähallin 4,3 miljoonaan euron remontin myötä.

Laakso kertoo edelleen seuraavansa aktiivisesti S-Kiekon otteluita ja seuran kehittymistä.

– On mielenkiintoista nähdä, että alkaako uusi halli kiinnostamaan myös yleisöä. Salibandy, jalkapallo ja pesäpallo vievät pääsarjatason lajeina suurimman mielenkiinnon ja ne ovat suositussa asemassa Seinäjoella. Jääkiekko on jäänyt viimeisen vuosikymmenen aikana hieman varjoon, mutta potentiaalia on. On mahtavaa huomata, että olosuhteet ottavat vihdoin askelia eteenpäin.

Laakso pelasi S-Kiekossa jääkiekkoa C-juniori-ikäiseksi asti. Sen jälkeen Espoon Blues kiinnostui nuoresta puolustajalupauksesta. Bluesin silloinen urheilutoimenjohtaja Jukka Holtari kutsui Laakson try-outille ja lopulta Laakso siirtyi B-juniori-ikäisenä Bluesiin kaudeksi 2006–2007.

– Olin vielä B-juniorina todella pienikokoinen, koska pituuskasvuni tuli hieman myöhässä. Blues oli vakuuttunut pelitaidoista, mutta muistaakseni siinä katsottiin ja tutkittiin todella tarkasti pituusennusteiden kautta, että tuleeko jossain vaiheessa raameja lisää.

– Blues tarjosi minulle kolmen vuoden juniorisopimusta. Siinä oli kouluhommat ja kaikki niin hyvin hoidettuna, että he saivat vanhemmatkin vakuutettua. Ei sitä lähtöpäätöstä tarvinnut kovinkaan kauan miettiä. Se oli mahtava juttu siinä iässä.

Maajoukkuekutsu tuli yllätyksenä

Laakso on edustanut Suomea alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2010 ja hän on pelannut myös alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa. A-maajoukkueessa Laakso on pelannut neljä maaottelua, kun hän oli mukana taistelemassa pelipaikasta vuoden 2012 MM-kisoihin.

Leijonien päävalmentaja Jukka Jaloselta saatu soitto oli silloin valtava yllätys.

– Lähdin MM-leiritykseen ”viikko kerrallaan” -asenteella. Ajattelin, että eiköhän sieltä kohta tule joku NHL:stä ja lähetä minut kotiin. Rapakon takaa ei kuitenkaan saapunut ketään ja omat pelit menivät hyvin. Valmennusjohto sanoi jo jossain vaiheessa, ettei pakkeja ole luultavasti enää tulossa ja kehuivat tekemistäni.

Suomessa ja Ruotsissa huhtikuussa 2012 järjestetyt MM-kisat jäivät Laakson osalta lopulta haaveeksi, mutta hänelle kertyi todella arvokasta kokemusta.

– Olisihan siinä ollut vielä pitkä matka MM-kisajoukkueeseen. Sain kuitenkin olla 3-4 viikkoa A-maajoukkueen mukana. Muistelen sitä aikaa edelleen lämmöllä. Toivottavasti pääsisin vielä jossain vaiheessa urallani A-maajoukkueen mukaan. Se on myös selkeä tavoite.

Liigadebyytti Bluesissa

Laakso on pelannut uransa aikana Liigassa 348 runkosarjaottelua Bluesissa, Pelicansissa, HPK:ssa ja Sportissa. Kiekollisena puolustajana tunnettu Laakso on tehnyt pelaamissaan liigaotteluissa 25+72=97 tehopistettä.

Laakso debytoi liigajäillä 19-vuotiaana Bluesissa syyskuussa 2009. Kahtena edellisenä kautena mitalipeleihin yltäneellä Bluesilla oli sillä kaudella nimivahva joukkue ja espoolaisten päävalmentajana toimi Petri Matikainen. Ennen kautta Blues nuorensi hieman joukkuettaan, jolloin Laaksolle ja parille muulle A-juniorille aukeni mahdollisuus päästä pelaamaan liigajoukkueessa.

Laakso voitti Bluesissa B-nuorten SM-pronssia vuosina 2007 ja 2008 sekä A-nuorten Suomen mestaruuden vuonna 2009 ja SM-hopeaa 2011.

– Liigassa pelaaminen tuli eteen hieman yllättäen. Olimme voittaneet A-junioreissa Suomen mestaruuden ja joukkueestamme pääsi kolme puolustajaa edustusjoukkueen mukaan. Olin alustavasti kolmantena vaihtoehtona, mutta onnistuin hyvin Itävallassa pelatussa harjoitusturnauksessa. Pääsin ylivoimalle ja tuli onnistuttua.

– Jäi sellainen kuva, että se oli ratkaiseva juttu ja pääsin silloin lyömään jalan oven väliin liigajoukkueeseen. Matikainen luotti minuun. Kun kausi alkoi niin olin junioripakeista ykkönen.

Laakso pelasi ensimmäisellä liigakaudellaan 38 runkosarjaottelua. Liigapelien päälle hän pelasi vielä A-junioreiden SM-sarjan lisäksi nuorten maaotteluita sekä nuorten MM-kisat Kanadassa.

– Kun pääsee kentälle ja tulee onnistumisia niin totta kai se ruokkii itseluottamusta. Kausi on pitkä ja 60 ottelua junioripelaajalle on paljon. Sillä tavalla tuntui, että ehkä itseltäni vähän loppui bensa. Mutta pääsin ns. piireihin sillä kaudella ja se oli minulle iso juttu.

Laakso pelasi Bluesissa kolmen kauden aikana vaihtelevalla vastuulla. Blues vahvisti joukkuettaan varsinkin puolustajien osalta, joten Laakso kävi hakemassa pelituntumaa lainasopimuksilla Pelicansissa, Sportissa ja HPK:ssa. Huhtikuussa 2012 hän teki HPK:n kanssa kolmivuotisen sopimuksen, kun lopullinen läpimurto Bluesissa ei tuntunut onnistuvat.

– Yritin kolme vuotta Bluesissa ja oli mielestäni hyvä päätös vaihtaa HPK:hon. Tuli sellainen fiilis, että seinä oli noussut pystyyn Espoossa. Harri Rindell oli silloin HPK:n koutsina ja vaikutti vahvasti siihen, että minä ja Jere Sallinen siirryttiin Hämeenlinnaan loppukaudeksi lainalle. Sain sen jälkeen pitkän sopimuksen, mutta HPK:n valmentaja ehti vaihtua ennen seuraavaa kautta.

Laakso pääsi heti ensimmäisellä HPK-kaudellaan ensimmäistä kertaa Ari-Pekka Selinin valmennukseen. Laakso teki silloin runkosarjassa 7+12=22 tehopistettä ja se on edelleen hänen yhden kauden piste-ennätys. Kun Selin siirtyi kaudeksi 2013-2014 KHL-seura Barys Astanin luotsiksi, otti vetovastuun HPK:ssa kahden seuraavan kauden ajaksi Pasi Arvonen.

– Kolme vuotta Hämeenlinnassa oli kehitykseni kannalta hyvä juttu. Meillä oli HPK:ssa hyvä pöhinä päällä silloin. Sain HPK:ssa ensimmäiset täydet liigakaudet alle. Sain niiltä vuosilta valtavasti rutiinia tekemiseeni, vaikka toinen ja kolmas kausi eivät pisteiden valossa olletkaan niin valoisia.

Tuleva kausi on 28-vuotiaalle Laaksolle ammattilaisuran yhdeksäs liigakausi.

Laakso haluaa ensi kaudella ansaita paikan kuuden pelaavan puolustajan joukossa ja auttaa joukkuetta vahvuuksillaan, joita ovat liike ja pelin avaaminen.

– Siihen ei auta mitkään hokkuspokkustemput vaan pitää luottaa omiin vahvuuksiin. Onnistumiset tuovat vastuuta ja auttavat samalla joukkuetta parhaalla mahdollisella tavalla.

– Aina voisi maalailla vaikka mitä hienoa, mutta siihen en lähde. Päivittäiset jutut ratkaisevat ja lähden jalat maassa hakemaan menestystä. En ole voittanut ammatilaisurani aikana vielä mitään. Ensi kaudella siihen on pitkästä aikaa täysin realistinen mahdollisuus.

IFK:n kausikortit ovat myynnissä. Varaa oma paikkasi Nordiksella!

Teksti: Toni Saukkola
Kuvat: Liiga & Aleksi Laakson arkisto

Aleksi Laakso

Näytä kaikki uutiset